Minin syntymä ja sen tajuaminen, että kuinka nopeasti aika kulkee eteenpäin, aivan kuin huomaamatta, on saanut minut miettimään asioiden tärkeysjärjestystä. Kolmen lapsen kanssa joutuu väkisinkin miettimään asioita uudesta näkökulmasta. Elämä on tällä hetkellä suuntautunut kotiin ja niin sen kuuluu ollakin. Välillä täytyy kuitenkin muistaa ottaa pieniä irtiottoja, jotta itse jaksaa paremmin. Jos itsestään ei pidä huolta, miten sitä muka jaksaa pitää muistakaan huolta? Oma aika jää vähiin pienten lasten kanssa ja silloin kun sitä omaa aikaa on, pitää miettiä mitä haluaa eniten sillä omalla ajalla tehdä. Mikä sillä hetkellä tuottaa eniten mielihyvää itselle? Olen oppinut kuuntelemaan kehoani ja sen minulle lähettämiä viestejä. Tekemään asioita, jotka tuottavat minulle mielihyvää. Olen aina ollut huono keskittymään nykyhetkeen ja elämään hetkessä, olemaan aidosti läsnä. Nyt olen tietoisesti yrittänyt opetella keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Kaikkea ei vaan voi hallita ja asiat eivät aina suju suunnitelmien mukaan.

Viime viikonloppuna olimme serkkuni häissä koko perhe ja tätä varten kävin kampaajalla värjäämässä hiukseni. Tarkoitus oli käydä ennen ristiäisiä, mutta yhtäkkiä havahduin ja tajusin, että häät olisivat ennen ristiäisiä. Tukkani oli aivan hirveässä kunnossa, koska raskausaikana en halunnut hiuksiani värjätä. Rentoutuminen kampaajalla teki todella hyvää ja kaiken lisäksi minulle järjestetyillä vauvakutsuilla sain vielä 50 euron lahjakortin kampaajalle, joten itselle maksettavaa ei jäänyt kovinkaan paljoa.

Seuraavaksi juhlitaan sitten meidän rakasta Miniä, joka saa nimen 28.7. Olemme niin tottuneet kutsumaan häntä Miniksi, etten tiedä osaammeko edes kutsua häntä nimellä. Nimi on miehen kanssa sovittu, mutta minä sen kyllä oikeastaan päätin ja mies antoi sille hyväksyntänsä. Meillä on ollut tapana ettei lasten nimiä olla paljastettu ennen ristiäisiä. Edes isoveljille Minin tulevaa nimeä ei olla kerrottu, jotta se pysyisi salassa kasteeseen saakka.

Luka on Minin syntymästä saakka ollut todella kiinnostunut Ministä ja halunnut auttaa vauvan hoidossa. Oliverille isoveljeksi tuleminen oli aluksi hiukan vaikeaa, mutta nyt hänkin jo osallistuu Minin hoitoon mielellään ja on ylpeä isoveli.

~Susa