Lokakuun loppupuolella aloitimme lastenhuoneen pintaremontin, jota oltiin suunniteltu jo viime vuoden keväästä saakka. Keväällä remontoitiin meidän makuuhuone ja kesä päätettiin pitää remppataukoa. Vain noin viikkoa ennen joulua remontti oli vihdoin pienen viivästymisen jälkeen valmis. Remontti sai aikaan ristiriitaisia tunteita. Remonttia aloittaessa meillä ei ollut vielä aikomustakaan laittaa kotiamme myyntiin. Puolivälissä remonttia syntyi kuitenkin päätös asunnon myymisestä. Tuntui kieltämättä hölmöltä tehdä remonttia, mutta pakkohan se oli loppuun tehdä kun oli kerran aloittanutkin. Fiilikset ja syyn asunnon myymiseen kerron tarkemmin lähiviikkoina.
Lastenhuoneen ennen kuvat otin jo silloin keväällä, enkä tajunnut / ehtinyt ottaa uusia kuvia ennen kuin mies oli jo kerinnyt lastenhuoneen lähes kokonaan tyhjentämään. Pahoittelen siis kuvien huonoa laatua.




Remontti alkoi huoneen tyhjennyksellä, jonka jälkeen minä huolehdin tapettien repimisestä pois. Yhdellä seinällä oli vielä pieni alue tapettia jäljellä, kun pojat pääsivät tapettia koristelemaan. En edes pariin päivään malttanut repiä tapettia pois.

Tapettien repimisen jälkeen oli mieheni isän aika astua puikkoihin. Seuraavana katto sai maalia pintaan ja seinät uuden tapetin. Vaihekuvia en remontista enää aloituksen jälkeen ottanut. Lopuksi tuli aika vaihtaa laminaatit ja meille kävi niin kurjasti, että laminaatti loppui kesken. Laminaattia jouduttiin tilaamaan ja odottelemaan, jonka takia remontti viivästyi. Hetken jo luultiin, että valmista saataisiin vasta joulun jälkeen, mutta hiukan meillä oli onnea matkassa, kun puuttuva laminaattipaketti saatiin viikkoa ennen joulua. Olen superkiitollinen mieheni isälle, joka yhdessä päivässä sai laminaatit ja vielä listatkin paikoilleen. Oli se mahtava fiilis, kun koti oli kuin olikin jouluna kunnossa. Vielä ennen kuin laitan jälkeen kuvat, haluan laittaa tähän kuvan siitä, kun vuonna 2011 tämä huone oli makuuhuoneemme. Olin niin ylpeä tästä huoneesta ja rakastin silloin tuota tapettia. Olen ihan tyytyväinen siihen, että silloin ollessani 19-vuotias sain makuuhuoneen tehtyä noinkin ”hyvällä” maulla.

Jos joku ei vielä huomannut, niin kyllä, meidän koirilla on paha tapa ängetä joka kuvaan. Tähän loppuun kuitenkin vielä ne odotetut jälkeen kuvat.




Sisustamisen suhteen olisin nähnyt enemmän vaivaa, jos emme myisi taloa. Huoneeseen olisi hankittu ainakin uusi matto ja verhot, mutta näitä mietitään sitten uudessa kodissa, kun niin pitkälle joskus päästään.

Ennen ja jälkeen. Ei suurta eroa, mutta kuitenkin huomattava parannus.
~Susa