Lastenhuoneen remontti

Lokakuun loppupuolella aloitimme lastenhuoneen pintaremontin, jota oltiin suunniteltu jo viime vuoden keväästä saakka. Keväällä remontoitiin meidän makuuhuone ja kesä päätettiin pitää remppataukoa. Vain noin viikkoa ennen joulua remontti oli vihdoin pienen viivästymisen jälkeen valmis. Remontti sai aikaan ristiriitaisia tunteita. Remonttia aloittaessa meillä ei ollut vielä aikomustakaan laittaa kotiamme myyntiin. Puolivälissä remonttia syntyi kuitenkin päätös asunnon myymisestä. Tuntui kieltämättä hölmöltä tehdä remonttia, mutta pakkohan se oli loppuun tehdä kun oli kerran aloittanutkin. Fiilikset ja syyn asunnon myymiseen kerron tarkemmin lähiviikkoina.

Lastenhuoneen ennen kuvat otin jo silloin keväällä, enkä tajunnut / ehtinyt ottaa uusia kuvia ennen kuin mies oli jo kerinnyt lastenhuoneen lähes kokonaan tyhjentämään. Pahoittelen siis kuvien huonoa laatua.

Remontti alkoi huoneen tyhjennyksellä, jonka jälkeen minä huolehdin tapettien repimisestä pois. Yhdellä seinällä oli vielä pieni alue tapettia jäljellä, kun pojat pääsivät tapettia koristelemaan. En edes pariin päivään malttanut repiä tapettia pois.

Tapettien repimisen jälkeen oli mieheni isän aika astua puikkoihin. Seuraavana katto sai maalia pintaan ja seinät uuden tapetin. Vaihekuvia en remontista enää aloituksen jälkeen ottanut. Lopuksi tuli aika vaihtaa laminaatit ja meille kävi niin kurjasti, että laminaatti loppui kesken. Laminaattia jouduttiin tilaamaan ja odottelemaan, jonka takia remontti viivästyi. Hetken jo luultiin, että valmista saataisiin vasta joulun jälkeen, mutta hiukan meillä oli onnea matkassa, kun puuttuva laminaattipaketti saatiin viikkoa ennen joulua. Olen superkiitollinen mieheni isälle, joka yhdessä päivässä sai laminaatit ja vielä listatkin paikoilleen. Oli se mahtava fiilis, kun koti oli kuin olikin jouluna kunnossa. Vielä ennen kuin laitan jälkeen kuvat, haluan laittaa tähän kuvan siitä, kun vuonna 2011 tämä huone oli makuuhuoneemme. Olin niin ylpeä tästä huoneesta ja rakastin silloin tuota tapettia. Olen ihan tyytyväinen siihen, että silloin ollessani 19-vuotias sain makuuhuoneen tehtyä noinkin ”hyvällä” maulla.

Jos joku ei vielä huomannut, niin kyllä, meidän koirilla on paha tapa ängetä joka kuvaan. Tähän loppuun kuitenkin vielä ne odotetut jälkeen kuvat.

Sisustamisen suhteen olisin nähnyt enemmän vaivaa, jos emme myisi taloa. Huoneeseen olisi hankittu ainakin uusi matto ja verhot, mutta näitä mietitään sitten uudessa kodissa, kun niin pitkälle joskus päästään.

Ennen ja jälkeen. Ei suurta eroa, mutta kuitenkin huomattava parannus.

~Susa

Tervetuloa 2019!

Tämä vuosi alkaa olla taputeltu ja on aika ottaa vastaan vuosi 2019. Tänä vuonna en aio tehdä uudenvuodenlupauksia. On tyhmää luvata karkkilakkoja ja elämäntapojen muutoksia, jos niitä ei aio toteuttaa. Into säilyy aluksi, mutta sitten sitä huomaa palaavansa vanhoihin tapoihinsa. Vuoden lopulla huomaa, että eipä tänäkään vuonna tullut niitä lupauksia pidettyä. Sen sijaan kirjoitin itselleni kirjeen, jonka luen ensi vuoden lopulla. Kirjoitin kirjeeseen toiveistani ja odotuksistani ensi vuodelle. Missä näen itseni vuoden kuluttua, mikä on muuttunut? On paljon hauskempaa vuoden päästä lukea millaisen ajattelin vuoden 2019 olevan. Sitten voi miettiä, että mitkä haaveet ja ajatukset toteutuivat, mitä vuosi toi mukanaan. Ei tarvitse miettiä niitä lupauksia, joita ei todennäköisesti pitänyt.

Tämä vuosi oli ehdottomasti omistettu työnteolle. Porin superkesä piti huolen, että töitä sai painaa pää kolmantena jalkana. Tänä vuonna tuli täyteen 11 vuotta siitä, kun aloitin työt ravintola-alalla. Nuorempana minulle oli itsestäänselvyys, että tulisin tekemään töitä ravintola-alalla. Vasta viime aikoina olen alkanut kyseenalaistamaan uravalintani. Tykkään kyllä työstäni, mutta enää siitä ei saa irti yhtä paljon kuin ennen. Työ ei tuo mukanaan enää niin paljon iloa ja nautintoa. Viihdyn kyllä töissä ja omistan maailman ihanimmat työkaverit. Uskon viihtyväni töissä juuri siksi, että työilmapiiri on niin hyvä ja pomoni on mitä ihanin. On mahtavaa omistaa pomo, joka on kuin ystävä jolle voi kertoa kaiken.

Ensi vuosi tulee olemaan monella tapaa muutosten vuosi, kun edessä on paljon isoja asioita, kuten talon myyntiin laitto ja muutto, Lukan koulun aloitus, Oliverin eskari ja paljon muuta. Näistä muutoksista kerron lisää sitten myöhemmin, kun asiat ovat hieman enemmän ajankohtaisia. Tämä vuosi oli omistettu työlle, ensi vuosi puolestaan tulee olemaan omistettu perheelle ja ystäville. Ensi vuonna opetellaan ottamaan rennommin ja unohtamaan jatkuva kiire. Löydetään aikaa oikeasti tärkeille asioille.

Parasta tässä vuodessa on ollut tietynlainen uskallus kuunnella itseään ja miettiä mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Mitä minä elämältäni haluan? En tiedä onko se pikkuhiljaa lähestyvä 30 vuoden ikä vai mikä minut sai ajattelemaan asioita syvällisemmin, mutta olen kiitollinen, että sai. Minulle on aika selvää millaista haluan elämäni olevan 5 vuoden päästä. On sitten asia erikseen, onko se sellaista kuin kuvittelen, mutta ainakin minulla on haaveita ja päämäärä, jota kohti mennä. Päällimmäisenä tästä vuodesta jää mieleen uskallus unelmoida.

Ihanaa ja ennen kaikkea onnellista uutta vuotta 2019! <3

~Susa

Joulu tulee leipoen

Tänä vuonna olen laittanut joulua enimmäkseen leipoen. Lastenhuoneen remontin viivästymisen takia koti on ollut pienoinen kaaos. Siivottua ei ole saanut kunnolla, eivätkä joulukoristeet ole kunnolla mahtuneet mihinkään. Onnekseni ja suureksi yllätykseksi sain tiistaina Kodin Terrasta viestin, että meidän laminaatti on saapunut, vaikka sen piti tulla vasta joulun jälkeen. Heti illalla töiden jälkeen kävin sen hakemassa ja jo torstaina mieheni isä sai remontin hoidettua loppuun (remontista postausta sitten joulun jälkeen). Tämä kyllä pelasti joulun. Tämä viikko on mennyt kiireessä, kun töiden ohella on koittanut saada kodin kuntoon ja kaikki valmiiksi joulua varten. Eilen oli viimeinen työpäivä ja nyt saa vihdoin alkaa rauhoittua joulun viettoon. Tänään en aio mennä enää mihinkään, vaan päivään kuuluu siivousta, leivontaa ja kinkun paistoa. Huomenna saa sitten ottaa rennosti ja nauttia joulusta perheen kesken.

Tänä vuonna olen innostunut kovasti pikeeristä ja keksien koristelusta sillä. Ihan parasta oli syyskyyssa, kun tein pojan synttäreille Spiderman-keksejä. Siitä se isoin innostus asiaan varmaan lähti. Tänä vuonna jaksoin nähdä vaivaa ja leivoin ja koristelin ihan yksinäni yhden satsin pipareita. Yleensä kaikki joulupipareihin liittyvä tulee tehtyä aina yhdessä lasten kanssa. Tuli tänä vuonna testattua ensimmäistä kertaa Vuohelan Herkun gluteenitonta taikinaa, kun yleensä olen käyttänyt Frian ja täytyy kyllä sanoa, että jatkossa meidän joulupiparit tehdään Vuohelan Herkun taikinasta. Keksien kuorruttaminen pikeerillä on aikaa vievää, mutta myös tosi rentouttavaa puuhaa. Olen tosi tyytyväinen näihin lumiukkoihin.

Marenkikuuset menossa uuniin.

Tänä vuonna innostuin myös kokeilemaan marenkikuusia, kun yhä uudestaan ja uudestaan törmäsin niihin Facebookia selaillessa. Joulukuusista tuli tosi kivoja, vaikka ne hiukan uunissa halkeilivatkin. Marenkikuuset ovat myös kiva vaihtoehto joululahjaksi. Olen aika huono ostamaan joululahjoja muille kuin lapsille ja siksi osa marenkikuusista päätyikin lahjapakettiin.

JOULUKUUSIMARENGIT (alkuperäinen ohje täältä)

RESEPTI:
300 g hienoa sokeria
150 g kananmunan valkuaisia

Vihreää pastaväriä
Koristeluun nonparelleja ja tähtiä

OHJE:
Mittaa valmiiksi valkuaiset ja sokeri. Kuumenna uuni 200°C. Kaada pellille leivinpaperin päälle sokeri. Kuumenna sokeria uunissa noin 5 minuuttia. Sokeri on valmista, kun se alkaa sulaa reunoilta. Sokerin lämmetessä uunissa, vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Ota sokeri pois uunista ja pienennä uunin lämpötila 90-100°C. Jatka valkuaisten vaahdottamista ja lisää kuumennettua sokeria joukkoon pienissä erissä. Jatka vaahdottamista, kunnes kaikki sokeri on sulanut valkuaisvaahdon joukkoon. Värjää lopuksi massa vihreällä pastavärillä. Laita massa pursotinpussiin ja pursota pellille leivinpaperin päälle marenkikuusia (itse tein aika isoja ja niitä tuli noin 35kpl). Koristele kuuset nonparelleilla ja laita latvoihin tähdet. Paista uunissa noin tunti. Omani olivat uunissa reilun tunnin ja jäivät sisältä hiukan sitkeiksi. Paistoin aluksi marenkeja 90°C, mutta tuntui etteivät ne kypsy(olivat olleet uunissa jo melkein tunnin) ja nostin lämpötilan 100°C, jolloin marengit alkoivat halkeilla. Marengit valmistuvat nopeammin jos tekee pienempiä tai sitten malttaa paistaa isompia tarpeeksi kauan.

Viime vuonna tuli leivottua saaristolaisleipää, joka oli kyllä hyvää, mutta en ollut reseptiin täysin tyytyväinen. Tänä vuonna päätin kokeilla jotain erilaista ja tein glögilimppua, jonka ohjeen löysin uusimmasta Gluteeniton Leivonta -lehdestä. Glögilimppu oli kyllä ihan hyvää, mutta jotenkin ehkä liian makeaa. Leipä tulee kuitenkin kyllä syötyä.

GLÖGILIMPPU (alkuperäinen ohje Gluteeniton Leivonta -lehdestä)

RESEPTI:
3 dl glögiä
25 g hiivaa
2 tl psylliumia
1 rkl tummaa siirappia
2 rkl öljyä
1 1/4 tl suolaa
1 dl puolukoita
2½ dl gluteenitonta jauhoseosta
1 dl tummaa gluteenitonta jauhoseosta
1 dl tattarijauhoja
1 dl sokerijuurikashiutaleita
½ dl pellavansiemenrouhetta
½ tl ksantaania

SIIRAPPIVESI:
1 rkl tummaa siirappia
½ rkl vettä

OHJE:
Mittaa glögi kulhoon ja lämmitä kädenlämpöiseksi. Sekoita joukkoon murennettu hiiva ja psyllium. Anna turvota noin 10 minuuttia. Lisää joukkoon siirappi, öljy, suola ja puolukat. Mittaa toiseen kulhoon kaikki jauhot, sokerijuurikashiutaleet, pellavansiemenrouhe ja ksantaani. Sekoita hyvin. Lisää glögiseos kuivien aineiden joukkoon ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina voideltuun 1½ litran leipävuokaan ja kohota kaksinkertaiseksi. Kuumenna uuni 200°C. Sekoita siirappivesi valmiiksi. Paista leipää uunissa 30 minuuttia. Voitele leivän pinta siirappivedellä ja laita uuniin paistumaan vielä 10 minuutiksi. Poista leipä vuoasta ja paista vielä 5 minuuttia. Anna leivän jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista.

Meidän jouluun on jo monena vuonna kuulunut piparkakkurahka. Yleensä teen muutamaa päivää ennen joulua niin sanotun testisatsin joka katoaa jo päivässä, korkeintaan kahdessa. Niin kävi myös tänä vuonna. Joskus olen käyttänyt rahkaan pakastetaikinasta tehtyä piparkakkuja, mutta tänä vuonna käytin Semperin valmiita gluteenittomia pipareita ja rahkasta tuli silti ihan yhtä hyvää.

PIPARKAKKURAHKA

RESEPTI:
6 dl kuohukermaa
750 g maitorahkaa
300 g Semperin gluteenittomia piparkakkuja
1-1½ dl sokeria

OHJE:
Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon maitorahka. Mausta sokerilla. Itse laitoin 1½ dl sokeria ja tuli aika makeaa, 1 dl olisi varmaan myös riittänyt. Murskaa piparkakut ja sekoita rahkan joukkoon nuolijalla. Anna rahkan maustua jääkaapissa vähintään muutama tunti, jotta piparkakut ehtivät hieman pehmentyä. Omasta mielestäni rahka maistuu paremmalta, kun piparit saavat rauhassa pehmetä. Jos sitä syö heti niin piparit tuntuvat vähän kovilta ja kuivilta rahkan seassa.

Ihanaa Joulua! <3

~Susa

Joulufiilistä etsimässä

Olin jo innoissani, että kohta meidän kuukauden kestänyt lastenhuoneen remontti on valmis. Ikäväksi yllätykseksi selvisi, ettei remontti valmistu jouluksi. Kävi sellainen pikkuvika, että laminaattia oli yksi paketti liian vähän ja sehän sitten loppui kesken. Kaiken lisäksi laminaatti on tilaustavaraa ja koska emme halua maksaa yhdestä laminaattipaketista toimitusmaksua 50 euroa, että saisimme sen heti, niin saamme laminaatin vasta joulun jälkeen. Kyllä pistää ärsyttämään. Onneksi listoja voi jo laittaa jonkin verran paikoilleen, joten huoneeseen saa vietyä osan tavaroista. Poikia vaan ei uskalla päästää huoneeseen leikkimään, sillä he voisivat hyvinkin nopeasti innostua leikkimään laminaatilla.

Joulu tulee, oli valmista tai ei. Joulufiilis on vielä hiukan hukassa ja tunnelmaa tosiaan latistaa remontin viivästyminen. Keittiössä meillä on joulun tuntua, mutta muualla asunnossa ei ole vielä joulukoristeita. Tekisi jo mieli laittaa joulukuusikin, mutta tällä hetkellä se ei mahdu mihinkään. Joulufiilistä olen koittanut hankkia leipomalla. Tuli tuossa testattua puolukka-vaniljakakkua ja siitä tuli ihanan jouluinen. Kaikista kivointa oli testata kakun sisälle tulevaa ”sydäntä”, elikkä kakussa on sisällä piilossa toinen täyte. En ollut ennen tehnyt kakkua tällä tyylillä, mutta jatkossa varmasti tulee tehtyä. Päällisen koristelin valkosuklaalla ja puolukoilla. Sain samalla käytettyä pakkasesta osan anopilta saaduista puolukoista.

PUOLUKKA-VANILJAKAKKU (alkuperäinen ohje täältä)

POHJA:
200 g digestivekeksejä
85 g voita
2 rkl maitoa

PUOLUKKATÄYTE:
5 liivatelehteä
250 g maitorahkaa
120 g puolukoita
1 1/4 dl sokeria
2 dl vispikermaa
2 rkl vettä

VANILJATÄYTE:
4 liivatelehteä
3 dl vaniljajogurttia
1 rkl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
2 dl vispikermaa
2 tl sitruunamehua
2 tl vettä

KIILLE:
4 liivatelehteä
3 dl vettä
120 g puolukoita
3/4 dl sokeria

OHJE:
Murskaa keksit ja sulata voi. Lisää voisula ja maito murskattujen keksien joukkoon. Sekoita tasaiseksi massaksi ja painele seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle (halkaisija 24cm / itsellä oli 23cm). Laita vuoka jääkaappiin ja valmista puolukkatäyte. Laita liivatteet likoamaan 5-10 minuutiksi. Soseuta maitorahka, sokeri ja sulatetut puolukat sauvasekoittimella. Vaahdota vispikerma. Kuumenna vesi kiehuvaksi. Purista liivatteista liika vesi pois ja liuota ne kiehautettuun veteen. Kaada liivateseos ohuena nauhana täytteen joukkoon koko ajan sekoittaen. Nostele lopuksi nuolijalla kermavaahto varoen täytteen joukkoon. Aseta keksipohjan keskelle pienempi rengasvuoka (halkaisija 18cm / itsellä oli 20cm). Kaada puolukkatäyte vuoan sisälle. Laita jääkaappiin hyytymään vähintään 2 tunniksi. Puolukkatäytteen hyydyttyä, valmista vaniljatäyte. Laita liivatteet likoamaan 5-10 minuutiksi. Sekoita sokerit jogurtin joukkoon. Vaahdota vispikerma. Kuumenna sitruunamehu-vesiseos kiehuvaksi. Liuota puristetut liivatteet siihen. Kaada liivateseos ohuena nauhana jogurtin joukkoon. Nostele lopuksi kermavaahto varoen täytteen joukkoon. Irrota rengasvuoka hyytyneen puolukkatäytteen ympäriltä. Kaada vaniljatäyte puolukkatäytteen päälle ja ympärille. Laita jääkaappiin hyytymään vähintään 2 tunniksi. Vaniljatäytteen hyydyttyä, valmista kiille. Laita liivatteet likoamaan 5-10 minuutiksi. Kiehauta kattilassa vesi, lisää joukkoon puolukat ja sokeri. Keitä 2 minuuttia. Siivilöi puolukoista mehu ja kuumenna se uudelleen kiehuvaksi. Liuota puristetut liivatteet mehuun. Anna kiilteen jäähtyä haaleaksi ja kaada se varoen lusikan avulla kakun päälle. Hyydytä kakkua jääkaapissa 3-4 tuntia tai yön yli. Irrota kakku vuoasta ja koristele haluamallasi tavalla.

Tänään tuli leivottua vielä hiukan donitseja. Mies lähti viettämään pikkujouluja ja lapset menivät mummolle yökylään. Mitäs muutakaan sitä olisi vapaa-ajallaan tehnyt kuin leiponut? Mietin hetken ajan salille lähtöä, mutta leivonta vei voiton. Olen jo jonkin aikaa halunnut testata donitseille salted caramel -kuorrutusta. Siitä tuli aivan tajuttoman hyvää! Huomisen itsenäisyyspäivän kunniaksi halusin donitseihin myös sinivalkoista koristelua, joten osan kuorrutin valkosuklaalla. Kinuskikuorrutteen tein yksinkertaisesti keittämällä kinuskin (2 dl fariinisokeria ja 2 dl kuohukermaa) ja lisäämällä siihen lopuksi hiukan voita ja suolaa. Donitsitaikinan tein luotto-ohjeellani, joka löytyy täältä. Kardemumma oli päässyt loppumaan, mutta donitsit toimivat hyvin ilmankin.

~Susa

Pitkä viikonloppu

En ole tottunut juurikaan viikonloppuvapaisiin, saati sitten siihen, että olisi kolmen päivän vapaat putkeen. Perjantaina olin aamuvuorossa, josta alkoi vapaa viikonloppu. Vapaata olisi vielä huomenna ja tiistainakin menen vasta iltavuoroon. Tämä tuntuu melkein minilomalta.

Torstaina leivottiin poikien kanssa tämän vuoden ensimmäiset piparkakut, kun pakkasessa oli vielä viime joulun jäljiltä yksi paketti piparitaikinaa. Bongasin netistä myös paljon hehkutettujen piparimokkapalojen reseptin ja perjantaina tuli sitten leivottua niitä. Olivat kyllä hyviä ja pojatkin tykkäsivät.

PIPARIMOKKAPALAT (alkuperäinen ohje täältä)

TAIKINA:
200 g voita
145 g tummaa suklaata
6 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 dl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
2 tl piparkakkumaustetta
3 kananmunaa
4 dl sokeria
2 dl maitoa
100 g pakastepiparitaikinaa (gluteenitonta)

KUORRUTUS:
500 g tomusokeria
n. 1 dl vahvaa kahvia
2 tl piparkakkumaustetta

OHJE:
Rouhi suklaa. Sulata voi kattilassa ja nosta pois levyltä. Lisää joukkoon suklaarouhe ja sekoita tasaiseksi. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä kulhossa jauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja piparkakkumauste. Lisää kuivat aineet, maito ja voi-suklaaseos muna-sokerivaahdon joukkoon muutamassa erässä. Sekoita massa tasaiseksi ja kaada pellille leivinpaperin päälle. Pilko jäinen piparitaikina kuutioiksi ja ripottele taikinan päälle. Tasoita pinta nuolijalla niin, että piparipalat uppoavat taikinaan. Paista uunissa 200°C n. 20-25 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä ja valmista sen jälkeen kuorrutus. Yhdistä kulhossa tomusokeri ja piparkakkumauste. Lisää joukkoon kahvi pikkuhiljaa koko ajan sekoittaen, kunnes kuorrute on sopivan löysää. Levitä kuorrute pohjan päälle ja koristele halutessasi piparkakuilla.

Perjantai meni ihan kotosalla ja illalla puri vielä pieni siivouskärpänen ja aloinkin vielä seitsemän aikaan imuroimaan. Miehen isä kävi myös perjantaina laittamassa vielä viimeiset tapetit paikalleen poikien huoneeseen. Ensi viikolla olisi tarkoitus vaihtaa laminaatit, sen jälkeen puuttuu enää listat ja sitten olisi vihdoin valmista. Vähän on ollut turhauttavaa, kun ei ole pystynyt kunnolla siivoamaan kun on makuuhuone ja olohuone täynnä tavaraa. Sitten kun remontti on valmis, niin pääsee vihdoin tekemään kunnon joulusiivouksen.

Tänään kävin Jyskissä hakemassa uudet paneeliverhot. Käytiin poikien kanssa lauantaina katsomassa isomummoa (omaa mummoani), joka oli Jyskistä ostanut 10 eurolla verhot joihin ihastuin. Pakko se oli sitten lähteä hakemaan samanlaiset. Katsoin Jyskissä samalla vahakankaita, sillä meidän on jo useita viikkoja pitänyt ostaa keittiöön uusi vahakangas. Mulla ei tietenkään ollut pöydän mittoja missään ylhäällä, joten en sitten viitsinyt ostaa vahakangasta. Jyskiltä lähdettiin ajelemaan mun äidin luokse Huittisiin. Siellä sitten pienen netin selailun jälkeen löysin pöydän mitat. Päätettiin kotiin päin lähtiessä käydä siinä Huittisten Jyskissä, jos sieltä löytyisi samaa vahakangasta. Ei siellä tietenkään sitten ollut juuri sitä vahakangasta, jonka olisin halunnut. Olin jo lähdössä kaupasta ulos, kun sattumalta silmiini osui valotaulu, josta olen jonkin aikaa haaveillut. Se oli tarjouksessa 6,50e, joten pakkohan se oli sitten ostaa. Kotimatkalla poikettiin sitten vielä Porin Jyskissä ostamassa se vahakangas. Jos nyt ei tarvitsisi hetkeen enää Jyskiin mennä. Remontti meillä on vielä vaiheessa, mutta siitä huolimatta laitoin jo hiukan joulujuttuja keittiöön. Saisi edes vähän sitä joulufiilistä aikaiseksi.

Lauantaina vietettiin poikien kanssa laatuaikaa. Mies oli lauantaina käytännössä koko päivän töissä, joten sain viettää päivän poikien kanssa kolmistaan. Pojat pääsivät ensimmäistä kertaa Porin teatteriin, kun mentiin katsomaan kehuttu Peppi Pitkätossu. Edellisenä kesänä käytiin kesäteatterissa koko perhe katsomassa Risto Räppääjää ja silloin pojat eivät oikein tahtoneet keskittyä kunnolla. Vähän mua jännitti, että miten meillä menee, mutta meillä meni oikein kivasti. Pojat jaksoivat keskittyä tosi hyvin ja näytelmä oli oikeasti aika hyvä. Pojat tykkäsivät kun oli pari tosi hauskaa kohtaa, jossa yleisöäkin nauratti. Teatterin jälkeen mentiin vielä Rossoon syömään ja siellä alkoi poikien väsymys nostaa päätään. Päätettiin kuitenkin mennä siitä vielä isomummoa moikkaamaan. Melkein kuusi tuntia oltiin poikien kanssa reissussa, joten siihen nähden meni kyllä tosi kivasti. Illalla tuli myös hyvin uni, kun koko päivä oltiin touhuttu.

Huomenna olisi vielä vapaata ja Lukalla aamulla eskaria, joten saan olla neljä tuntia Oliverin kanssa kaksin. Saas nähdä mitä me keksitään. Pari ideaa olisi valmiina, mutta katsotaan huomenna mihin päädytään.

~Susa