On ihan käsittämätöntä miten nopeasti aika kuluu, Mini täytti maanantaina jo kuukauden. Tänään neuvolassa painoa oli 4910g ja pituutta 55,7cm. 50cm vaatteet on saatu jo pari viikkoa sitten laittaa sivuun, eivätkä aivan kaikki ehtineet edes Minin päällä käydä. Onneksi ihan pienimpiä ei ollut edes hirveästi hankittuna. Nyt on käytössä 56cm vaatteet, mutta nekin varmaan jäävät jo tuota pikaa pieniksi. Mini tuntuu kasvavan niin hurjaa vauhtia, että vähän jo hirvittää. Kohta on 5kg paino ylitetty. Mini viihtyy paljon vatsallaan ja jaksaa jo melko hyvin kannatella päätään ylhäällä.
Muuten meillä on kaikki kivasti, mutta ilmavaivat ovat jonkin verran kiusanneet. Mini on nyt saanut Cuplatonia korvikkeen joukossa ja se on jonkin verran auttanut. Neuvolassa ehdottivat vielä lisänä maitohappobakteeria tai tarvittaessa korvikkeen vaihtoa jos tuntuu, että ilmavaivat pahenevat.
Mini 11 vrk
Mini on onnistunut kyllä hurmaamaan koko perheen. Myös isoveljet ovat innolla auttamassa vauvan hoidossa ja Minin pitäessä pienenkin äännähdyksen, on yleensä jompikumpi, Luka tai Oliver juoksemassa antamaan Minille tuttia tai kertomassa meille, että Mini ”itkee”.
Ristiäiskutsuja olen parin viime päivän aikana tehnyt ja kohta onkin kaikki kutsut valmiina. Tuntuu hassulta, että kohta meidän pojalla on nimi. Olemme häntä niin pitkään Miniksi kutsuneet, että mahdammeko edes osata häntä nimellä kutsua? Eniten jännittää mitä isoveljet nimestä ovat mieltä. Meillä on ollut tapana, että nimi on pidetty salassa kasteeseen saakka ja niin on nytkin, joten edes pojat eivät Minin tulevaa nimeä tiedä.
Uuteen kotiimme muutimme maaliskuun lopulla. Ainoa remontoitava asia oli vauvalle tuleva huone. Remontti vähän venyi ja valmista tuli vasta toukokuun lopulla. Valmista ehdittiin saada kuitenkin juuri ennen Minin syntymää ja tästä suuri kiitos kuuluu jälleen kerran appiukolle. Huoneeseen vaihdettiin tapetti ja seinät maalattiin, myös laminaatti ja lattialistat menivät vaihtoon.
Jo kauan ennen muuttoa olin vauvalle tulevan huoneen suunnitellut. Mielessäni oli kelta-harmaa Minions-teemainen huone. Se sopi mielestäni, sekä tytölle, että pojalle. Siinä kohtaa kun huonetta suunnittelin, ei meillä ollut tietoa vauvan sukupuolesta. Vauvalle piti myös keksiä joku ”työnimi”. Lukalla ja Oliverilla ei ”työnimiä” ollut, mutta tälle täytyi keksiä joku nimi millä pojat voisivat vauvaa kutsua, ilman, että puhutaan aina vauvasta. Itse tykästyin aluksi Papuun, mutta se ei isoveljille kelvannut. Lopulta Minion-teemasta innostuneena, jostakin tuli idea Ministä. Se kelpasi pojille ja siitä asti vauvaa on kutsuttu Miniksi. Tämä suurikokoinen ”Kevin” oli ensimmäinen asia, jonka vauvan huoneeseen ostin. Tämä löytyi Muksumassista.
Seuraavaksi meillä kävi loistava tuuri, kun selailin huvikseni hoitopöytiä ja löysin Torista aivan ihanan keltaisen hoitopöydän. Pinnasängyn olin katsonut valmiiksi Ikeasta ja se oli vaaleanharmaa, joten sille oli vaikeaa löytää yhteensopivaa hoitopöytää. Hoitopöytä maksoi vain 20 euroa ja oli lähes moitteettomassa kunnossa. Uutena pöytä oli reilun 200 euron hintaluokkaa. Todellinen löytö siis!
Muuton jälkeen ensimmäisenä huoneen kolme seinää maalattiin keltaisella maalilla. Minua huvitti, että maalisävy johon tykästyin eniten, oli nimeltään banaani. Aivan loistava valinta, koska Minionit rakastavat banaaneja. Maali ostettiin Kodin Terrasta ja se sävytettiin Housen puolihimmeään maaliin.
Seuraavana vaihdettiin vaaleanruskea laminaatti harmaaseen. Laminaatti on Pergon ja sekin löytyi Kodin Terrasta.
Laminaatin laiton jälkeen edessä oli vielä tapetin vaihto. Tapetiksi olisin aluksi halunnut Fårg & Form Moln -harmaan pilvitapetin. Tapetti oli kuitenkin joka paikasta loppu, eikä missään ollut tietoa milloin sitä saisi lisää. Lopulta kävimme Väriporissa ja sieltä löytyi melkein vastaava tapetti, Scandinavian Des Mini 6254. Minusta oli hauskaa, että tapetin nimessä oli Mini.
Huoneeseen hankimme myös kunnon vaatekaapin. Tykästyin kaappiin, jonka olimme ostaneet entiseen asuntoomme, joten päädyimme ostamaan samanlaisen kaapin, mutta pienemmässä koossa. Vaatekaappi on Sand -merkkinen ja se on ostettu Sotkasta.
Pinnasänky löytyi tosiaan Ikeasta, sänkyyn päädyin lähinnä siksi, että se on vaaleanharmaa. Ulkonäkö miellytti muutenkin, koska sänky ei ole aivan perinteinen ja sängyn alaosassa oli kivat laatikot. Sängystä saa myös laidan irti, jolloin sänky menee pidemmänkin aikaa käytössä.
Sängyn yläpuolelle löysin ihanan Minions-julisteen ”Lunch On A Skyscraper” EMP:stä. Tarkoitus oli hankkia julisteeseen vielä kehys, mutta sitä emme ehtineet hankkia ennen Minin syntymää.
Kattolamppu löytyi Jollyroomista ja Minion-matto puolestaan Eurotoysista. Verhokangas löytyi Kankaita.com kaupasta ja äitini ompeli kankaasta verhokapan. Kiva sisustuskori vauvaleluille löytyi puolestaan Prismasta.
Ostimme vielä viime hetken ostoksena Jyskistä hyllyn, jonne sain Minioneja ja norsuja esille. Ostimme myös kaksi seinähyllyä, mutta niitä emme ole saaneet vielä aikaiseksi laittaa paikoilleen.
Tähän loppuun vielä muutama yleiskuva huoneesta. En voisi tyytyväisempi huoneeseen olla. Se on juuri sellainen kuin kuvittelin ja vielä hienompikin. Seinähyllyt kun saataisiin vielä paikoilleen ja julisteelle kehykset, niin alkaisi olla valmista. Keinutuoli olisi myös vielä tarkoitus ostaa.
Meidän Mini on vihdoin syntynyt! Blogissa on ollut hiljaista kun en ole vielä saanut aikaiseksi kirjoittaa syntymästä. Moni on tätä postausta varmasti odottanut, sillä huomasin, että heti 1.6 jälkeen sivuilla on ollut normaalia enemmän aktiivisuutta.
Mini 2vrk
Mini syntyi tosiaan lauantaina 1.6. klo: 19.42, täsmällisesti laskettuna päivänä. Synnytys oli helppo ja nopea, kestoksi merkittiin 2h 59min, josta ponnistusvaihe oli 9 minuuttia. Mitään erillistä synnytystarinaa en aio blogiin kirjoittaa, mutta kaikki meni todella hyvin ja sain aivan ihanan kätilön. Mieheni Niko oli synnytyksessä mukana ja hänestä oli suuri tuki, vaikka synnytys helppo olikin. Mini on tosiaan poika, niin kuin meille oltiin ultrassa sanottu. Saimme ultrassa myös paino-arvion, jonka mukaan syntymäpaino olisi n. 3,4-3,5kg. Kontrolli-ultrassa rv 38+6 sen hetkinen paino oli ultraajan mukaan 3,4kg. Oli suuri yllätys, kun Mini syntyi ja painoikin huikeat 4308g. En usko, että hän on mitenkään voinut ehtiä 8 päivässä kerätä 900g painoa lisää, joten ultrassa on täytynyt käydä aikamoinen mittausvirhe. Pituutta hänellä oli 53cm.
Mini 3vrk ikäisenä lähdössä sairaalalta kotiin
Sairaalasta pääsimme kotiutumaan tiistaina iltapäivällä. Tarkoitus oli päästä lähtemään kotiin jo maanantaina, mutta lääkäri kuuli Minin sydämessä pienen sivuäänen, joten jouduimme vielä jäämään. Tiistaina aamulla 9 aikaan samainen lääkäri teki tutkimuksen uudelleen ja sanoi, että edelleen kuuluu hento sivuääni. Odottelin kärsimättömänä erikoislääkäriä, joka saapui vihdoin puoli 2 aikaan. Erikoislääkäri kuunteli sydäntä pitkään monesta kohtaa ja sanoi sitten toiselle lääkärille, ettei hän kuule mitään ja käski lääkärin näyttää missä sivuääni kuuluu. Lääkäri kuunteli hetken ja totesi ettei hänkään kuule enää minkäänlaista sivuääntä. Ei mennyt kauaa, kun erikoislääkäri antoi meille luvan lähteä kotiin.
Luka ja Mini
Luka odotti kovasti Minin tapaamista ja hän on ollut todella innoissaan. Pojat kävivät sairaalassa kerran nopeasti Miniä katsomassa. Nyt kotona Luka seurailee Miniä ja kehuu kuinka söötti tämä on. Luka tykkää myös kovasti olla apuna vauvan hoitamisessa. Oliver on kiinnostunut Ministä jonkin verran, mutta ei ole vielä oikein varma miten pikkuveljeen suhtautuisi.
Mini 7vrk
Synnytyksestä on kulunut nyt 8 päivää ja meillä on vielä aikamoista totuttelua uuteen arkeen. Minin huone ehdittiin saamaan melkein valmiiksi, vain pari pikkujuttua jäi. Seuraavaa postausta kirjoittelenkin sitten vihdoin Minin huoneen remontista.
Laskettu aika, tuo maaginen päivä jona vauvan on määrä syntyä, mutta jolloin vain pieni osa lapsista todella syntyy. Ensimmäinen asia mikä monella on mielessä positiivisen raskaustestin jälkeen on, että koska hän saapuu? Laskettu aika lasketaan viimeisten kuukautisten alkamisesta, mutta ensimmäisessä ultraäänitutkimuksessa tuo saattaa vielä muuttua, vaikkapa epäsäännöllisten kuukautisten takia. Itselläni laskettu aika muuttui ensimmäisen raskauden lisäksi myös tässä. Vain toisessa raskaudessa laskettu aika pysyi ultran jälkeen samana. Laskettu aika on raskaana olevalle tärkeä päivämäärä. Laskettu aika on silloin kuin raskausviikkoja on kasassa 40+0, mutta raskaus saattaa kestää jopa viikoille 42+0. Mitä lähemmäs laskettu aika tulee, sitä hitaammin aika alkaa kulua. Mitä jos raskaus meneekin kaksi viikkoa yli lasketun? Ne päivät jos jotkut, ovat todella pitkiä. Jokainen päivä lasketun ajan jälkeen on yhtä tuskaa. Miksei hän jo synny?
Itse olin onnekas ja esikoisemme Luka syntyi rv 39+5, joten laskettuun aikaan ei edes päästy. Luka syntyi myös sopivasti juuri isänsä syntymäpäivänä. Edellisenä iltana minulta kysyttiin, että no, syntyykös se huomenna? Vastasin, että ei, en usko, ei minulla ole yhtään sellainen olo. No, toisin kävi, poika syntyi ja isä sai huikean syntymäpäivälahjan. Odottaessani Oliveria, olin aivan vakuuttunut, että laskettuun aikaan ei päästäisi. Lukakin oli syntynyt ennen sitä, joten niin syntyisi hänkin. Lopulta tuli laskettu aika, mutta poikaa ei näkynyt eikä kuulunut. Meni päivä, meni toinen. Olin aivan loppu, missä hän oikein viipyi? Lopulta Oliver syntyi kuitenkin vain kolme päivää lasketun ajan jälkeen rv 40+3 ja hän ilmoitteli tulostaan jo etukäteen edellisenä iltana.
Nyt tämä raskaus on siinä vaiheessa, että viikkoja on kasassa 39+3 ja alan olla malttamaton. Laskettuun aikaan on jäljellä 4 päivää. Supistuksia ja epämääräisiä kolotuksia ja jomotuksia on ollut jo pari viikkoa. Supistukset ovat olleet epäsäännöllisiä, mutta osa jopa hiukan kipeitä. Eilen illalla puolestaan supisteli melko säännöllisesti noin viiden minuutin välein melkein puolitoista tuntia, mutta supistukset eivät olleet kipeitä. Jännityksellä odotin, että muuttuisivatko ne kipeiksi, mutta lopulta supistukset loppuivat kokonaan jättäen jälkeensä vain ikävän alaselkäkivun.
Päivät alkavat olla puuduttavan pitkiä ja tuntuu, että olen laittanut kaiken niin valmiiksi vauvaa varten kuin vain voin. Vauvan huoneen remontti on vielä hiukan kesken, mutta olen luottavaisin mielin, että tämän viikon aikana huone saataisiin vihdoin valmiiksi. Mikään maailmanloppu ei ole, jos Mini päättää syntyä ennen huoneen valmistumista, koska aluksi hän nukkuu meidän makuuhuoneessa. Petasin ensikehdon valmiiksi ja alakertaan virittelin pakastimen päälle ”hoitotason”, koska alakertaan ei hoitopöytää mahdu. Hoitopöytä on tarkoitus laittaa yläkertaan Minin huoneeseen, mutta tällä hetkellä se on meidän makuuhuoneessa käyttökelvottomana täynnä tavaraa. Minin huoneen vaatekaappi on vielä kasaamatta, joten tavaroille ei ole juuri nyt mitään muuta paikkaa.
Viime viikon perjantaina käytiin ultrassa ja Mini oli kiltisti pysynyt pää alaspäin ja supistelut olivat myös hiukan kypsytelleet paikkoja, joten nyt ei auta muu kuin odotella synnytyksen alkamista, vaikka se onkin hyvin puuduttavaa.
Tänään raskausviikkoja on kasassa 38+2 ja laskettuun aikaan on jäljellä enää 12 päivää. Lasketun ajan lähestyessä ajatukset alkavat myös hiljalleen siirtyä lähenevään synnytykseen.
Viime viikon maanantaina (rv 37+2) oli käynti äitiyspoliklinikalla. Verenpaineet olivat pysyneet sallituissa rajoissa ja kaikki näytti muutenkin hyvältä. Mini viihtyi edelleen sitkeästi viisto-perätilassa ja lääkäri totesi, että eiköhän me tämä kaveri nyt käännetä, kun hän ei itse ymmärrä kääntyä. Lääkäri teki ulkokäännöksen, eli vatsan päältä painelemalla ohjasi vauvaa kääntymään ympäri. Kätilö avusti ja seurasi ultralla missä vauvan pää liikkui. Ulkokäännöksestä kuulee välillä kauhutarinoita, että se sattuu hurjasti ja sen jälkeen on vatsa mustelmilla ja pahimmassa tapauksessa vauva kääntyy vielä samantien takaisin perätilaan. Itselle ulkokäännöksestä jäi kuitenkin positiivinen fiilis. Käännös ei sattunut, mutta toki se tuntui hiukan epämukavalta, varsinkin kun Mini pisti aluksi hiukan vastaan. Kohtalaisen nopeasti Mini kuitenkin saatiin kääntymään. Tämän jälkeen jäin vielä puoleksi tunniksi käyrille, jotta varmistettiin Minin voivan hyvin. Ensimmäiseen 20 minuuttiin en tuntenut ainuttakaan liikettä ja ehdein jo vähän huolestua, mutta sitten Mini aloitti kunnon jumppatuokiot. Kaikki oli kunnossa ja pääsimme kotiin. Lääkäri sanoi, että ulkokäännöksen jälkeen saattaisi tulla supistelua tai muuta jomottelua vatsalle. Pari päivää vatsa oli hiukan hellänä oikeasta kyljestä. Totuin siihen, että pää painoi sinne ja yhtäkkiä olikin hassua, kun samassa kohdassa tuntuikin jatkuvasti potkuja. Välillä tunnen ihan selvästi Minin kantapään, joka yrittää puskea vatsan läpi, tai siltä se ainakin tuntuu. Sain vielä tämän viikon perjantaille ajan äitiyspoliklinikalle, jossa varmistetaan, että Mini on pysynyt pää alaspäin. Potkut kuitenkin tuntuvat selvästi ylävatsalla, joten olen todella varma ettei Mini ole kiepsahtanut takaisin perätilaan.
Supistuksia on ollut päivittäin ja joinakin päivinä melko paljonkin. Osa supistuksista on ollut jo hiukan kipeitäkin, mutta ne eivät kuitenkaan ole olleet säännöllisiä ja usein ne ovat hellittäneet, kun on vaihtanut asentoa. Nyt on kiva, että pääsee perjantaina käymään siellä äitiyspoliklinikalla niin näkee samalla reissulla, että ovatko supistukset saaneet jotain aikaiseksi. Aiemmat synnytykset ovat käynnistyneet supistuksilla ja molemmat ovat olleet nopeita, ensimmäinen 5h 11min ja toinen vain 2h 40min.
Ensimmäiseen synnytykseen valmistautuessani olin vain 20-vuotias. Kävimme miehen kanssa sairaalassa pidettävällä synnytysvalmennus -luennolla ja lisäksi luin muutaman kirjan synnytyksestä. Tiesin miten synnytyksen kulku menisi ja luin eri kivunlievitysmenetelmistä. Synnytyksen suhteen en ollut kuitenkaan tehnyt mitään päätöksiä tai varsinaisia suunnitelmia. Ainoa ajatus oli etten ehkä haluaisi epiduraalia. Synnytys eteni nopeasti ja kivut pääsivät yllättämään. Ilokaasulla pääsin pitkälle, mutta sitten kipu alkoi olla kova. En tiennyt yhtään mitä halusin, kunhan kipu vain loppuisi. Epiduraalin laittoa suunniteltiin ja ehdin saada tipan käteen, mutta lopulta aikaa epiduraalin laittoon ei ollutkaan. Jälkikäteen synnytyksestä jäi ihan hyvä olo ja olin tyytyväinen, etten ollut ehtinyt saamaan epiduraalia. Seuraavaan synnytykseen menin melko luottavaisin mielin, ainoa asia mistä olin huolissani oli ponnistusvaihe. Ensimmäisessä synnytyksessä ponnistusvaihe pitkittyi vauvan pään ollessa jumissa ja apuna jouduttiin käyttämään imukuppia. Ponnistusvaihe oli kuitenkin kohtalaisen lyhyt, 18 minuuttia, mutta se kuitenkin tuntui paljon pidemmältä. Toinen synnytys yllätti toden teolla, ponnistuvaihe kesti yhden minuutin ja työntää ehdein kaksi kertaa. Muistan ajatelleeni, että oliko se näin helppoa? Oli se. Mieskin yllättyi miten nopeasti vauva syntyi.
Nyt kolmannen synnytyksen lähestyessä itselläni on ikää ja kokemusta enemmän. Tiedän, että synnytys saattaa olla todella nopea ja kivunlievitystä ei välttämättä ehdi saada. Tiedän kuitenkin mitä kivunlievitystä haluan tarvittaessa käyttää. Oma olo on valmiiksi paljon varmempi, enkä mene tähän synnytykseen yhtä epätietoisena kuin aiempiin. Tässä kohtaa ei voi muuta kuin toivoa, että olisin osannut valmistautua paremmin myös aiemmilla kerroilla. Uskon ettei synnytyksen edetessä itselle iske pahaa paniikkia, vaikka kivut olisivatkin kovat, kun tietää mitä synnytykseltä haluaa. Itse en kirjoittanut varsinaista synnytystoivelistaa, mutta varsinkin ensisynnyttäjänä sellainen olisi ollut hyvä olla. Itse tyydyin muutamaan riviin lomakkeessa, joka täytettiin neuvolassa ja lähetettiin sieltä synnytyssairaalaan. Minusta on loppujen lopuksi aivan se ja sama, että onko kirjoittanut synnytystoivelistan. Tärkeintä on, että itse tiedostaa mitä haluaa.
Synnytykseen valmistautumiseen voi kuulua monia eri asioita. Monesti kuulee sanottavan, että kannattaa levätä mahdollisimman paljon ja tehdä jotain omasta mielestä mukavaa, sekä pakata sairaalakassi valmiiksi. Kohonneiden verenpaineiden ja kovan väsymyksen takia lepäsin paljon, todella paljon. Nyt viikonloppuna olen touhunnut enemmän. Sain vihdoin ja viimein pestyä ja silitettyä kaikki vauvan vaatteet ja muut tekstiilit. Kaikki hankinnat on myös vihdoin tehty vaippoja ja korvikkeita myöden. Sairaalakassi on pakattu niin valmiiksi kuin vain voi ja Minille on kotiutumisvaatteet valittu ja pakattu. Oma olo alkaa olla valmis. Minin huoneen remontti on yhä kesken ja miehelläkin on vielä tämä viikko töitä ennen loman alkua. Elokuvissa olisi vielä tarkoitus miehen kanssa käydä, jos vain ehditään. Tehtävää olisi vielä, mutta kaikki alkaa olla kuitenkin sen verran hyvällä mallilla, että enää ajatus synnytyksen alkamisesta ei stressaa. Tässä alkaa olla viimein henkisesti valmis siihen, että kohta meitä on täällä yksi enemmän.
