Reissu Nurmekselle / Kolille

- Susa Leave a comment

Perjantaina lähdettiin miehen kanssa aamulla seitsemän maissa ajelemaan kohti Nurmesta. Perillä olimme hiukan ennen neljää, joten pysähdyksineen matkaan meni noin 9 tuntia. Majoituimme Break Sokos Hotel Bombassa, joka on kylpylähotelli. Jätimme tavarat huoneeseen ja lähdimme heti ensimmäisenä testaamaan kylpylän. Emme tajunneet miehen kanssa kumpikaan ottaa yhtään kuvaa itse kylpylästä. Kylpylää on ihan viime vuosina remontoitu ja se oli kyllä tosi kiva. Itselläni ei pahemmin kokemusta kylpylöistä ole. Pukuhuoneiden jälkeen tuli sauna/suihkutilat, jotka olivat yhteiset. Itse tykkäsin, koska saunomaan pääsi yhdessä. Saunoja oli kolme erilaista ja lisäksi löytyi myös elämyssuihkut. Itse kylpylän puolella oli yksi iso allas, lastenallas, poreamme ja kylmä- sekä kuuma-allas. Tilasta löytyi myös lämpötuolit ja allasbaari. Ulkona oli lisäksi vielä kaksi poreammetta, jotka olivat myös talvikäytössä. Reilut pari tuntia saimme kylpylässä kulutettua.

Illalla menimme syömään hotellin ravintolaan, Trattoria Pieliseen, joka tarjosi italialaisia makuja. Itse olen italialaisen ruoan ystävä ja rakastuin paikkaan ja ruokiin heti. Tuolla täytyy kyllä päästä käymään uudestaan. Palvelussa oli hiukan parantamisen varaa, mutta ruoka oli kyllä aivan taivaallista. Iso plussa siitä, että pitsaa ja pastaa sai gluteenittomana. Pitsaa en maistanut, mutta pasta oli todella hyvää. Kaiken huipuksi sieltä sai gluteenitonta suklaakakkua, eikä kakku ollut mitään valmiskamaa suoraan pakkasesta, jollaista yleensä ainakin meillä Porissa saa. Seuraavana iltana oli pakko mennä syömään suklaakakkua uudestaan. Muuta makeaa en syönyt. Kaloreita en reissun aikana miettinyt. Oli kivaa syödä hyvin ja nauttia, mutta sunnuntaina alkoi kyllä olla jo melko ällöttävä ja turvonnut olo. Reissun jälkeen oli kiva palata arkeen ja sen kyllä huomasi, että kroppakin alkoi vaatia kevyempää ruokaa.

Hotellin väki oli todella ystävällistä ja paikasta jäi positiivinen fiilis. Hotellin aamiaisella oli neljän viljan puuroa ja ohrapuuroa. Kaikista hienointa oli se, että molempina aamuina hotellin väki teki minulle oman kaurapuuron, kun pyysin. Aamupuurosta on tullut niin tiukka tapa, ettei millään viitsi olla kahta päivää ilman, jos ei ole aivan pakko. Kiitollinen olo tuli, kun puuroni sain.

Lauantaina suunnattiin heti aamiaisen jälkeen Kolille, jonne ajoi reilun tunnin verran. Menimme käymään Kolin kansallispuistossa. Maisemat olivat aivan uskomattomat. Eniten harmitti, että päivä oli niin pilvinen. Sieltä olisi saanut aivan huikeita kuvia, jos sää olisi ollut parempi.

Kolille täytyy kyllä ehdottomasti päästä käymään kesällä. Itse tykkään enemmän vedestä ja jotenkin veden ääreltä otetut kesäiset kuvat kolahtaa muhun paremmin kuin talvimaisemat. Kolilta löytyy myös S-ryhmän kylpylähotelli, Break Sokos Hotel Koli, joka on aivan kansallispuiston vieressä. Seuraavaksi tarvii varmaan majoittua siellä, jos vielä Kolille päin suunnataan. Kävimme syömässä hotellin yhteydessä olevassa Grill It! -ravintolassa. Ruoka oli hyvää ja palvelu sitäkin parempaa.

Reissu oli kaikin puolin onnistunut, emmekä olisi miehen kanssa paremmin voineet juhlistaa 8 vuotta kestänyttä yhteistä taivaltamme.

~Susa

Ei kakkua minulle

- Susa 1 Comment

Maanantaina alkoi talviloma ja sen kunniaksi kävin syömässä jo pari viikkoa himoitsemani broileripastan. Käytiin myös lasten kanssa testaamassa jokin aikaa sitten ovensa avannut Leo’s Leikkimaa. Paikka oli tosi kiva, mutta ruokalista oli kovin suppea ja hampurilaispainotteinen, joten kävimme sitten Rossossa syömässä ja pääsin herkuttelemaan broileripastalla. Tämä herkku ei kyllä petä koskaan.

Tiistaina lähdimme koko perhe laivalle. Ruokailut meni pääpiirteittäin ihan mukavasti. Jonkin verran tuli syötyä leipää, mikä muuten ei ole viime aikoina ruokavaliooni kuulunut. Puuroa jäin kovasti kaipaamaan, koska laivalta ei gluteenitonta puuroa saanut. Tänä aamuna olin niin onnessani jostakin niin yksinkertaisesta asiasta kuin aamupuuro. Muuten söin laivalla salaattia, katkarapuleipää, smoothieta yms. Hiukan poppareita ja yksi sellainen suklaakookospallo tuli syötyä, mutta muuten en herkkuja syönyt.

Viime viikolla törmäsin netissä terveellisempään mangojuustokakun ohjeeseen ja tilasin muutamia siihen tarvittavia juttuja netistä. Paketti saapui postiin tänään ja koukkasin kaupan kautta, jotta saisin tehtyä tuota kakkua. Kaikki alkoi hyvin. Tein pohjataikinan ja levitin sen piirakkavuokaan, sitten aloin tehdä täytettä, joka valmistettiin blenderissä. Oma blenderini on yleiskoneen mukana tullut ja sitä käytetään yhdessä yleiskoneen kanssa. Muutama viikko sitten blenderikannu tipahti lattialle ja siitä lohkesi pieni pala muovia irti. Blenderi oli silti käyttökelpoinen ja olen sillä smoothieitakin tehnyt sen jälkeen. Blenderi piti loppuvaiheessa hiukan hassua ääntä, mutta en välittänyt siitä. Sain täytteen valmiiksi ja irrotin blenderin yleiskoneesta. Arvatkaapa mitä kävi? Blenderin pohja petti alta ja sen jälkeen meidän keittiö ja minä mukaanlukien näytti siltä kuin ruokapommi olisi räjähtänyt. Aluksi otti päähän ja pari kirosanaakin saattoi päästä suusta. Näin jälkikäteen ajateltuna tuo tilanne oli kyllä melko koominen.

Blenderi selvästi päätti, että ei kakkua minulle. Pienen siivousoperaation jälkeen tein ruokaa ja söin. Katselin piirakkavuoassa olevaa taikinapohjaa ja päätin käväistä uudelleen kaupassa hakemassa lisää rahkaa, raejuustoa ja mangopilttiä. Minähän muuten tekisin tätä kakkua. Ainesten hakemisen jälkeen edessä oli uusi yritys. Tällä kertaa tein täytteen kulhossa sauvasekoittimen avulla ja se jopa onnistui hyvin. Loppujen lopuksi sain kuin sainkin kakun uuniin. Otin kakun uunista ulos ja lähdin salille. Salin jälkeen söin ja jälkiruoaksi otin palan tätä kakkua. Kakku oli kuin olikin oikeasti jopa tosi hyvää. Alkuperäisen reseptin löydät täältä.

Kakun kruunasi netistä tilaamani vähäkalorisempi Salted Caramel -kastike. Oli aika herkkua ja sopii varmasti moneen muuhunkin kuin mangojuustokakun kaveriksi.

Lopulta kaikki meni ihan hyvin ja minä sain kuin sainkin kakkua, joka oli kaiken sähläämisen ja odotuksen arvoinen. Loma on jo yli puolen välin, mutta vielä on lomaa jäljellä. Huomenna olisi aikainen herätys ja edessä seitsemän tunnin ajomatka, kun lähdetään miehen kanssa kaksin viikonloppulomalle Nurmekselle kylpylähotelliin, Break Sokos Hotel Bombaan. Tästä reissusta kirjoittelen sitten ensi viikon alussa.

~Susa

Kehityksen näkeminen

- Susa Leave a comment

Minusta on hassua, että miten sitä tuleekin sokeaksi omalle kehittymiselleen. Tulokset näkyvät vaa’assa, mutta omasta mielestä peilikuva näyttää samalta kuin aina ennenkin. Viimeksi olen käynyt vaa’alla melkein pari viikkoa sitten ja nyt vaaka pysyykin visusti kaapissa vielä kuukauden verran. Seuraavaksi etapiksi asetin itselleni Inbody kehonkoostumusmittauksen joka on 27.3. Nyt tehdään hommia muuten samaan malliin, mutta painoa en seuraa. Paino selviää sitten mittauksessa. Viimeksi painoni oli 14.2 68,2kg. On kiva sitten yllättyä, että kuinka paljon paino onkaan tippunut kuudessa viikossa. Viime kertainen mittaus oli marraskuussa 2017, pari kuukautta ennen elämäntaparemontin aloittamista. Vertaan uusia tuloksia näihin. Paino marraskuussa oli 74,3kg ja elämäntaparemontin alkaessa 73,7kg, joten suurta muutosta tuohon väliin ei mahdu.

Nyt kun omaa peilikuvaansa on tullut tuijoteltua jo melkein pari kuukautta, voin viimein itsekin myöntää näkeväni eron. Aluksi en eroa huomannut, vaikka muut sen näkivät ja kilot karisivat. Parhaiten muutoksen olen huomannut yläkropan lihaksissa, joita on selvästi tullut lisää. Salilla treenatessa teen liikkeet peilin edessä ja kyllä sen näkee, että käsiin on saatu lisää lihasmassaa. Keskivartalo, joka on ongelmakohtani on myös hiukan pienentynyt omaan silmään. Ylimääräistäkin toki vielä löytyy, sellaisen 12kg verran. Tehtävää siis on.

Tämä oli tilanne tammikuun alkupuolella. Toki olen tässä arkivaatteissani ja seuraavissa kuvissa treenivaatteissa, mutta muutosta on tullut. Treenikuvat on otettu tänään salitreenin yhteydessä. En ole todellakaan mikään selfien ottaja ja minusta olikin hassua räpsiä salilla kuvia. Yritinkin suorittaa kuvauksen mahdollisimman nopeasti, ettei kukaan näkisi. Kuvien laatukaan ei päätä huimaa, kun ne on kiireessä napsittu ja valokin on liian kirkas 😀

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

~Susa

Vadelma-kookostuorepuuro

- Susa Leave a comment

Tuorepuurot ovat kätevä tapa saada nopea aamiainen. Se on myös helppo napata mukaan matkaan jos ei ehdi aamulla syödä. Illalla vaan heittää ainesosat kippoon sekaisin ja antaa turvota yön jääkaapissa. Tuorepuurot tulivat itselleni tutuksi muutama vuosi sitten kun olin hetken aikaa töissä hotellin aamiaisella. Herätyskello soitti aamukolmen jälkeen ja työt alkoivat puoli viideltä. Kotona ei tuohon aikaan viitsinyt syödä, tai jos söin niin aamuyhdeksältä olisin jo tarvinut lounasta. Ateriarytmin sai helposti korjattua sillä, että otti töihin mukaan tuorepuuron ja söi sen tauolla aamukuudelta. Tuorepuuroissa vain mielikuvitus on rajana. Pääperiaate on, että niihin tulee kaurahiutaleita ja jonkin sortin maitoa, tavallista, soijaa, mantelia, kauraa, kookosta. Vaihtoehtoja riittää. Kolmas ainesosa on usein jotakin jämäkämpää tavaraa, kuten jogurttia tai maitorahkaa. Ilmankin kuitenkin pärjää. Lisäksi joukkoon laitetaan jotakin makua tuomaan, tämä voi olla siemeniä, maapähkinävoita, hunajaa, kookosta, banaania, marjoja. Vaihtoehdot jakuvat tässäkin.

Pitkään suosikkipuuroni oli banaanilla, maapähkinävoilla ja auringonkukansiemenillä maustettu puuro. Uuden lempparin löysin kun törmäsin netissä trooppisen tuorepuuron reseptiin. Aluksi söin sitä mangon kanssa, mutta pian huomasin, että vadelma ja kookos sopivat ainakin minun makuuni hyvin yhteen. Reseptiä hiukan muokaten löysin uuden herkkupuuron.

VADELMA-KOOKOSTUOREPUURO (alkuperäinen ohje täältä)
1½ dl kaurahiutaleita (ei pikahiutaleita!)
1½ dl maitoa (itse käytin tavallista rasvatonta)
1 rkl chiansiemeniä
2 rkl kookoshiutaleita
1 rkl hunajaa
1-2 dl vadelmia (lisää puuron päälle aamulla)

Sekoita vadelmia lukuunottamatta kaikki ainekset muovisessa kipossa, johon saat kannen päälle. Laita kansi kiinni ja kippo yöksi jääkaappiin. Aamulla puuro on turvonnut ja sen pitäisi näyttää suurinpiirtein tältä:

Itse syön puuron yleensä suoraan kiposta, mutta sen voi toki siirtää myös lautaselle. Niin minäkin tänä aamuna tein, että sain puurosta hieman kuvauksellisemman. Aamulla sulata pakastevadelmat tai käytä tuoreita jos on. Lisää puuron päälle ja nauti.

Herkullista aamua!

~Susa

Alle 70kg

- Susa Leave a comment

Eilen oli vaakapäivä. Käyn yleensä vaa’alla noin parin viikon välein. Viime kerralla vaaka näytti 70,3kg. Ensimmäiseksi välietapiksi asetin 70kg. Tuo tavoite täyttyi varmasti jo reilu viikko sitten, mutta virallisesti alle 70kg pääsin eilen. Vuoden alusta painoa on lähtenyt jo mukavat -5,5kg. Heti tammikuun alussa päätin, että kun vaaka näyttäisi alle 70kg saisin pitää ensimmäisen herkkupäivän ja söisin pitsan. Tiedän ettei ruokaa kannata käyttää itsensä palkitsemiseen, mutta ajattelin, että ensimmäinen kerta voisi olla poikkeus. Niinpä kävimme mieheni kanssa ystävänpäivän kunniaksi elokuvissa ja Rossossa pitsalla. Minusta Rossolla on parhaat gluteenittomat pitsat meillä täällä Porissa. Pitsa maistui 7 viikon jälkeen aivan taivaalliselta.

Pitsan ja leffapoppareiden jälkeen turvotus oli taattu. Olo oli hieman ähky, muttei mikään mahdottoman huono. Illalla menin nukkumaan ”ruokavauvan” kanssa. Aamulla vatsan turvotus oli kuitenkin laskenut, eikä minulla ollut ”ruokakrapulaa” mitä pelkäsin. Uskon sen johtuvan siitä etten sotkenut herkkupäivän sekaan sokeria. Olen pari kertaa vuosia sitten kokenut ruokakrapulan ja se ei ole mukavaa. On hurjaa, että omalla syömisellään voi saada itselleen olon, joka muistuttaa krapulaa. Monesti myös vatsa saattaa mennä sekaisin herkkujen syömisestä. Tärkeintä herkuttelussa olisi löytää se kohtuus, joskus saa ottaa, mutta vain vähän, ettei aiheuta itselleen huonoa oloa. Tästä jatketaan taas normaaleja ruokatottumuksia ja seuraavaksi herkutellaan sitten talvilomalla maaliskuussa, kun lähdetään miehen kanssa reissuun.

Vaaka joutaa nyt tässä kohtaa kaappiin reiluksi kuukaudeksi, sillä 27.3 minulla olisi edessä InBody-kehonkoostumusmittaus. Nyt koitetaan tehdä töitä mukavalla tahdilla ja syödä terveellisesti ja katsotaan mitä tuloksia reilussa kuukaudessa saadaan. Tuleva kehonkoostumusmittaus motivoi kivasti. Olen viimeksi käynyt mittauksessa marraskuussa 2017 ja tulokset eivät silloin olleet kovin hyviä. On hienoa nähdä saavuttamansa muutos konkreettisesti paperilla. Mittauksesta saa taatusti taas lisävirtaa ja motivaatiota jatkaa eteenpäin.

~Susa