Sitruunakakku

Olen leiponut paljon täytekakkuja, juustokakkuja ja muita makeita leivonnaisia. En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt ihan perinteistä kahvikakkua. Koulussa on tullut nyt keskityttyä enemmän kahvileipien ja -kakkujen valmistukseen, joten innostuin viime vuoden lopulla jopa ostamaan elämäni ensimmäisen kuivakakkuvuoan. Prismasta löytyi kiva vähän pienempi Heirolin vuoka, joka on halkaisijaltaan 18 cm ja sen vetoisuus on 1,4 litraa. Olen nyt siis muunnellut reseptejä kyseiseen kakkuvuokaan sopiviksi. Koulua varten ostin Taikinasta tuotteiksi -kirjan, josta löytyy kaikkia kivoja perusreseptejä. Sieltä löytyi resepti myös sitruunakakulle. Tein aluksi reseptin neljällä kananmunalla, mutta se oli liian iso kyseiseen vuokaan ja taikinaa jäi yli. Muutin siis reseptin kolmelle munalle, jonka uskoisin olevan juuri sopiva tähän vuokaan. Itse tykkään resepteissä käyttää mieluummin grammamääriä kuin desin mittoja, koska grammamäärät on helpompi muuttaa, jos reseptiä tarvitsee pienentää tai suurentaa. Keittiövaaka on siis itselläni suuressa käytössä.

Sitruunakakku (gluteeniton)

3 kpl kananmunia
115 g sokeria
25 g voita
3-5 g sitruuna-aromia
1 tl leivinjauhetta
120 g gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta (Semper Finmix)

50 g valkosuklaata (Panda)
kirjavia strösseleitä

OHJE:
Aloita kuumentamalla uuni 175°C. Vatkaa sokeri ja huoneenlämpöiset kananmunat kuohkeaksi vaahdoksi. Sulata voi. Lisää muna-sokerivaahtoon voisula ja sitruuna-aromi varovasti nuolijalla sekoittaen. Itse halusin kakun maistuvan kunnolla sitruunalta, joten laitoin 5 grammaa. Sekoita leivinjauhe jauhojen joukkoon ja siivilöi ne taikinaan. Kääntele jauhot nuolijalla varoen taikinan joukkoon niin, että saat tasaisen massan. Varo kuitenkaan sekoittamasta liikaa. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Moilaselta löytyy ainakin gluteenittomia korppujauhoja. Taikinaa tulisi olla vuoassa 2/3 osaa. Paista kakkua uunin alatasolla 175°C noin 35 minuuttia. Kakun kypsyyttä on hyvä kokeilla puutikulla, kun tikkuun ei tartu taikinaa, on kakku kypsä. Kumoa kakku jäähdytysritilälle tai vaikkapa lautaselle jäähtymään. Kakun jäähdyttyä kunnolla, sulata valkosuklaa ja pursota sitä kakun päälle. Koristele halutessasi vielä strösseleillä.

Itse käytin kakussa Dr. Oetkerin sitruuna-aromia, jota löytyy ihan markettien leivonta-hyllyltä. Kakku maistui kivasti sitruunalta ja minulle tuli kakusta mieleen gluteenittomat sitruunavohvelit, joita löytyi kauppojen keksihyllyltä ollessani lapsi. Mahtaakohan kyseisiä vohveleita löytyä vielä? Kakusta tuli jotenkin tosi nostalginen fiilis.

Kuorrutuksessa käytin Pandan valkosuklaata, joka on gluteenitonta. Päälle laitoin vielä kirjavia strösseleitä. Monissa strösseleissä on saattaa sisältää gluteenia -merkintä. Itse käytän myös jonkin verran tälläisiä tuotteita. Monet keliaakikot ja gluteenitonta ruokavaliota noudattavat eivät näitä kuitenkaan käytä ollenkaan, joten jos leivot jollekin, niin kannattaa ehdottomasti kysyä mitä mieltä hän on kyseisten tuotteiden käytöstä ja soveltuvatko ne hänelle. Mieluummin valitsen toki täysin gluteenittoman tuotteen.

Jauhoseoksista käytän useimmiten joko Semperin tai Sunnuntain tuotteita riippuen käyttötarkoituksesta. Kakkupohjissa ja muissa massoissa, joissa tehdään kuohkea muna-sokerivaahto tykkään käyttää Semperin Finmixiä. Erilaisissa leipä- ja piirakkataikinoissa käytän mieluummin Sunnuntain vaaleaa tai tummaa jauhoseosta. Jonkin verran tulee myös käytettyä kaura-, peruna- ja tattarijauhoja. Resepteihin kirjoittelen mitä jauhoja olen niissä itse käyttänyt.

~ Susa

Takaisin bloggailun pariin

Blogissa on eletty hiukan reilu kaksi vuotta hiljaiseloa. Nyt siihen tulee kuitenkin muutos! Aina silloin tällöin on tehnyt mieli kirjoitella, mutta on tuntunut vaikealta aloittaa uudestaan pitkän tauon jälkeen. Blogi sai alkunsa elämäntaparemontin aloittamisesta ja tänne tuli kirjoiteltua juttua milloin mistäkin. Selkeää aihepiiriä ei ollut. Olen aina rakastanut leipomista ja viime syksynä aloitin vihdoin kondiittorin opinnot, joka on ollut mun haaveena jo useamman vuoden. Koulun myötä on tullut opittua ihan hirveästi uutta ja oon pitkästä aikaa tosi innoissani. Inspiraatio saattaa iskeä ihan yhtäkkiä. On niin hienoa tehdä vihdoin jotain mistä on haaveillut kauan, joten blogi toimii jatkossa leivontablogina. Kaikki vanhat jutut säilyvät kuitenkin yhä blogissa.

Rakastan leipomista, sillä siinä saan toteuttaa luovaa puoltani. Tykkään myös ihan hirveästi järjestää juhlia ja lasten synttärit menee meillä aina hiukan överiksi. Kakkuja on tarjolla montaa eri laatua ja juhlia edeltävä päivä menee lähes aina aamusta iltaan saakka leipoessa. Nautin siitä ihan hirveästi. Mä voisin leipoa ihan joka päivä.

Olen pitkään leiponut muiden resepteillä. Olen toki muuttanut reseptejä gluteenittomiksi ja jonkin verran olen oppinut myös kehittämään reseptejä paremmiksi. Nykyään mietin maun lisäksi paljon myös rakennetta. Tulevaisuudessa haluaisin kehitellä myös kokonaan omia reseptejä. Keittiössä tykkään kokeilla uusia asioita ja oppia uutta. Epäonnistumista oppii parhaiten. Gluteenittomuus on ollut mulle aina mahdollisuus. Aloitin asioista joita oli helppo muuttaa gluteenittomiksi. Vasta viime aikoina olen alkanut leipoa enemmän leipää ja pullaa, joka on huomattavasti vaikeampaa kuin vaikkapa täytekakun tekeminen.

Tervetuloa mukaan mun leivontamatkalle. Toivottavasti saat blogista inspiraatiota ja ideoita, niin kuin itse saan muiden blogeja lukemalla. Parasta leivonnassa on se tunne, kun joku todella onnistuu. Toivottavasti voin resepteilläni välittää tätä onnistumisen tunnetta.

~ Susa

Mini sai nimen

Eilen vietimme pienen poikamme ensimmäistä juhlaa, hänen ristiäisiään. Kastetilaisuus pidettiin kotona ja ”Mini” sai kasteessa nimekseen Kasper Elias. Kasperia ollaan moneen kertaan silti kutsuttu Miniksi, niin minä, kuin isä ja isoveljetkin. On yllättävän vaikeaa kutsua häntä nimellä, kun ollaan jo melkein 9 kuukauden ajan häntä kutsuttu Miniksi.

Lukan ja Oliverin ristiäisiä olemme juhlineet seurakunnan tiloissa ja Kasperin ristiäiset olivat ensimmäiset joita vietimme kotona. Kastejuhlan pitämisestä kotona jäi tosi hyvät fiilikset, eikä ristiäisten järjestäminen stressannut yhtään niin paljon. Itse kastetilaisuus oli paljon rennompi ja lämpimämpi, eikä yhtään niin virallisen tuntuinen.

Tarjoilut juhliin tein itse ja lauantai kului enimmäkseen keittiön puolella. Mieheni vanhemmat ottivat isompia poikia päiväksi hoitoon, joka helpotti huomattavasti juhlien järjestämistä. Mitään paniikkia tai stressiä ei koko lauantain aikana tullut ja minusta oli ihanaa viettää pitkästä aikaa päivää leipoen. Kasperin syntymän jälkeen en ole juurikaan ehtinyt leipoa ja oli kiva päästä pitkästä aikaa leipomaan. Suolaisena tarjottavana oli voileipäkakut kahdella eri täytteellä (kinkku-meetvursti ja kylmäsavulohi-katkarapu) ja kaupan valmiita minipitsoja, sekä lapsille popcornia. Makeana oli nimipipareita, sitruuna-juustokakkua, täytekakkua vadelma-daim-limetäytteellä ja karkkia, sekä konvehteja.

Kasperilla on keskiviikkona neuvolakäynti ja torstaina hän on jo 2 kuukauden ikäinen. Päivät menevät todella vauhdilla ja kohta meillä onkin edessä aivan uudenlainen arki, kun Luka aloittaa ensi viikolla koulun ja Oliver kolmen viikon päästä eskarin. Kesä on kulunut aivan hujauksessa ja lomalla on ollut kivaa, mutta toisaalta odotan innolla uuden arjen alkamista.

~Susa

Pääsiäisen odotusta

Meidän perheessä ei yleensä ole erityisemmin odotettu pääsiäistä. Tipu on käynyt yön aikana munimassa suklaamunat, mutta muita perinteitä tai tapoja pääsiäiseen liittyen meillä ei ole ollut. Tänä vuonna pääsiäistä odotetaan ehkä hiukan enemmän ja valmistelujakin on tehty. Nyt kun itse on äitiyslomalla niin myös aikaa ja mielenkiintoa pääsiäistouhuihin on huomattavasti enemmän.

Askartelut aloitimme viime viikolla tekemällä pilttipurkeista helpot tiput. Maalasimme purkit keltaisella ja niiden kuivuttua liimasimme paikoilleen silmät ja kartongista tehdyt nokat, sekä laitoimme höyhenet pyrstöiksi. Purkkeihin laitoimme rairuohon kasvamaan. En ole ennen kasvattanut rairuohoa, vaan jos meillä on edes sitä ollut niin olen ostanut sen kaupasta valmiina. En todellakaan ole mikään viherpeukalo, vaan onnistun tappamaan jopa kaktuksenkin. Vähän itseä jännitti, että lähteekö ruoho edes kasvamaan, mutta kyllä sieltä mullan joukosta vaan alkaa ruohoa jo näkymään.

Pikkuhiljaa on myös uuden kodin keittiö tullut tutuksi ja ensimmäiset leipomuksetkin on tullut tehtyä. Pääsiäisen innostamana tein mango-rahkakakkua, jonka koristelin teemaan sopivaksi. Aluksi idea koristelusta oli aivan toisenlainen, mutta koska kaapissa ei ollut tummaa suklaata ja kakun kiilteen läpi näkyi hiukan täytettä joistakin kohdista niin suunnitelmat menivät uusiksi. Kakusta tuli kuitenkin kivan näköinen. Kakku on myös sopivan pieni ja se kannattaakin tehdä halkaisijaltaan normaalia pienempään vuokaan, omani halkaisija on 20cm.

MANGO-RAHKAKAKKU (alkuperäinen ohje täältä)

POHJA:
175 g kauradigestivejä (Semper gluteeniton)
85 g voita

TÄYTE:
6 liivatetta
2 dl vispikermaa
200 g vaniljarahkaa
300 g soseutettua mangoa (Bonne tai Piltti)
2 tl vaniljasokeria
½ dl sokeria
2 rkl sitruunamehua

KIILLE:
1 dl vettä
250 g soseutettua mangoa
1¼ dl hyytelösokeria

OHJE:
Murskaa keksit ja sulata voi, sekoita ne keskenään tasaiseksi massaksi. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja painele keksiseos tasaisesti vuoan pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin täytteen teon ajaksi. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa vispikerma vaahdoksi ja lisää joukkoon vaniljarahka, soseutettu mango, sekä sokerit. Kuumenna sitruunamehu kiehuvaksi ja liuota joukkoon liivatteet joista on puristettu liika vesi pois. Sekoita liivateseos tasaiseksi ja kaada se täytteen joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Kaada täyte vuokaan keksipohjan päälle ja hyydytä jääkaapissa vähintään muutama tunti. Valmista kiille kuumentamalla kattilassa vesi ja soseutettu mango. Kun seos on kiehahtanut, lisää joukkoon koko ajan sekoittaen hyytelösokeri. Keitä seosta miedolla lämmöllä muutama minuutti ja nosta sen jälkeen hetkeksi jäähtymään. Kaada hieman jäähtynyt kiille varoen lusikan avulla täytteen päälle. Laita jääkaappiin hyytymään vähintään pariksi tunniksi tai mielellään yön yli. Kakun hyydyttyä kunnolla siirrä kakku tarjoilualustalle ja koristele. Omani koristelin persikan viipaleilla ja Jellybeans -karkeilla. Karkit sulavat pikkuhiljaa kiilteen päällä, joten ne kannattaa laittaa vasta juuri ennen tarjoilua.

Askarteluja jatkettiin tänään koristelemalla pajunoksia. Virpomassa ei olla poikien kanssa käyty, mutta ajattelin, että saadaan pajunoksista ainakin kivat koristeet kotiin. Vähän aikaa pojat jaksoivat keskittyä, mutta juttujen liimailu pajunoksiin kiinni vaati jatkuvaa apuani ja pojat ehtivät vähän turhautua. Pojat koristelivat molemmat yhden oksan ja ehdein siinä itsekin yhden oksan koristella lähinnä mallia näyttäessäni.

Koristeita olisi voinut olla enemmän ja pari oksaakin jäi vielä koristelematta, joten tätä puuhaa saatamme jatkaa vielä joku toinen päivä, jos innostusta riittää. Saatiin kumminkin ihan kivan näköinen pääsiäiskoriste laittamalla pajunoksat maljakkoon.

Aikaisemmin päivällä olimme poikien kanssa leiponeet myös donitseja, jotka askartelutuokion jälkeen vielä koristelimme. Tein donitseille kuorrutteen tomusokerista, vedestä ja sitruunamehusta. Lisäsin joukkoon myös keltaista pastaväriä ja lopputuloksena oli pirteän keltainen kuorrute. Pursotin kuorrutteen donitsien päälle ja sen jälkeen pojat saivat laittaa haluamansa koristeet kuorrutteen päälle.

Kello alkoi olla paljon ja pojat väsyneitä päivän puuhista, joten he koristelivat molemmat vain kaksi donitsia ja itse koristelin sitten loput kahdeksan. Oliver koristeli ylärivin kaksi ensimmäistä ja Luka ylärivin kaksi viimeistä. Paras juttu oli, kun iltapalan jälkeen sai sitten syödä itse tekemänsä donitsin. Molemmille jäi vielä toiset donitsit huomiselle.

~Susa

Viimeinen työpäivä

Tänään oli viimeinen työpäivä ja eilen vein työkavereille vielä viimeisen kerran kakkua. Monia kakkuja he ovatkin päässeet vuosien aikana maistelemaan ja itselle meinasi iskeä pieni paniikki, kun en meinannut millään keksiä millaisen kakun töihin veisin. Tämä olisi se viimeinen kakku, THE KAKKU, joten sen täytyisi olla paras mahdollinen. Perjantaina piti aamulla mennä kauppaan ja vasta myöhään torstai-iltana aloin suunnitella kakkua. Lopputulokseen olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen.

Kakku sai sisälleen kinuski-vadelmatäytteen ja kuorruteeksi sokeri-voikreemin. Päälle tuli vielä vaahtokarkkivaluma, pursotukset sokeri-voikreemistä, vadelmia ja marenkitikkarit.

Viimeinen työpäivä sujui tosi kivasti. Yksi työkaveri oli ostanut minulle kukkia ja toinen Minille suloisen bodyn. Hiukan siinä sai pidätellä, ettei tullut tippa linssiin. Olen iloinen kuitenkin siitä, että minulla oli iltavuoro. Työkaverit lähtivät töistä yksi toisensa jälkeen ja itse pääsi lähtemään viimeisenä. Se oli tavallaan helpompaa, kun ei tarvinnut itse lähteä ja katsoa muiden jäävän töihin. Viimeinen työvuoro oli muutenkin kaikin puolin ihana. Ilta oli mukavan rauhallinen ja asiakkaat jotenkin erityisen kivoja ja hyväntuulisia. Illan kruunasi se, kun viimeiset asiakkaat, jotka käyvät melko usein toivottivat minulle vielä hyvää äitiyslomaa, vaikka en heille ollut edes mitään sanonut. He olivat luultavasti työpaikkani somesta bonganneet, että minulla oli viimeinen työpäivä.

Työpäivän jälkeen tyhjensin vielä pukukaappini ja tyhjää kaappia katsellessa alkoi iskeä haikea olo, vaikka vielä ei kunnolla sisäistäkään, että sinne töihin ei enää mene. Tarkoitus on olla kotona ainakin siihen saakka, kunnes Mini täyttää 2-vuotta ja hyvin todennäköisesti lähden sen jälkeen opiskelemaan, joten varmuutta siitä palaanko töihin enää lainkaan ei ole. Huomenna aamulla käyn vielä palauttamassa avaimet ja sitten se olisi siinä.

Laskettuun aikaan on vielä jäljellä 2,5 kuukautta ja aluksi olin hiukan huolissani, että saanko ajan kotona kulumaan. Enää en ole ajan kulumisesta huolissani sillä teimme perjantaina vihdoin ja viimein asuntokaupat ja kahden viikon päästä edessä olisi muutto. Ihanaa kun vihdoin pääsee laittamaan huonetta vauvalle ja muutenkin saa laittaa kotia kuntoon. Pikkuista pintaremonttia olisi tarkoitus tehdä vauvan huoneessa ja todennäköisesti myös yläkerran lattiat menevät vaihtoon. Kyllä, yläkerran. Minä, joka olen jo vuosia sanonut etten halua asua monikerroksisessa talossa muutan kaksikerroksiseen rivitaloon. En olisi tätä ihan heti uskonut, mutta rakastuin taloon jo ensisilmäyksellä, joten ei auta kuin totutella ajatukseen kahdesta kerroksesta ja imurin raahaamisesta ylös alas portaita pitkin.

Nyt edessä olisi sitten monen monta muutosta ja totuttelua uudenlaiseen arkeen. Haikein fiiliksin, mutta kuitenkin innolla mennään kohti tulevaa.

~Susa