Ne kuuluisat ruuhkavuodet

Aina kuulee puhuttavan ruuhkavuosista. En ole aiemmin kokenut eläväni ruuhkavuosia, mutta nyt voin sanoa, että todellakin tiedän mitä ruuhkavuosilla tarkoitetaan! Kesä meni vielä kivasti lomaillen, mutta nyt kun syksy on tullut ja arki on lähtenyt käyntiin niin kiirettä pitää.

Lukalla alkoi elokuussa koulu ja Oliverilla eskari, joten muutoksia meidän perheessä on riittänyt. Koulu ja eskari on kummallakin lähtenyt hyvin käyntiin ja pojat ovat kovasti tykänneet siellä olla. Parasta äitiyslomassa on Kasperin lisäksi se, että saan olla kotona juuri nyt, kun koulutaival alkoi.

Kasper 4kk
Kasper 3kk

Kasperilla on tänään ikää tasan 4 kuukautta. Painoa ja pituutta tulee tasaiseen tahtiin ja kohta menee jo 7kg rikki. Kasper kääntyi ensimmäisen kerran vatsalta selälleen vähän reilu 3kk ikäisenä. Selältä vatsalleen hän ei vielä käänny, mutta kyljeltä toiselle hän menee siihen tahtiin, että varmasti kääntyy aivan kohta. Omat sormet ovat suurta herkkua ja muutenkin kaikki menee suuhun. Jokeltelua tulee paljon ja uusimpana juttuna on kirkuminen. Leluihin tartutaan tiukasti kiinni ja varsinkin tutti saa kyytiä. On uskomatonta miten nopeasti aika menee. Tuntuu, että ihan hetki sitten Kasper vasta syntyi.

Kolmen lapsen kanssa kalenteri täyttyy aikamoista vauhtia, eikä mitään menoja voi sopia ilman, että tarkastaa kalenterista. Viiden ihmisen menojen sovittaminen on välillä melko haasteellista ja toisinaan päivät saattavat olla yhtä ravaamista paikasta toiseen, varsinkin jos aikatauluun tulee äkillinen muutos. Aktivoin myös salikorttini muutama viikko sitten ja olen yrittänyt päästä salille / jumppaan kaksi kertaa viikossa. Tähän asti homma on ainakin toiminut. Olen myös oppinut arvostamaan viikonloppuja aivan uudella tavalla. Kun on koko viikon juossut hoitamassa asioita, on ihanaa kun saa viikonlopun vaan olla ja maata, jos itse niin haluaa. Pyrin aina siihen, että viikossa olisi vähintään yksi päivä jolloin ei ole mitään ylimääräisiä menoja.

Tärkeää on muistaa kiireen keskellä välillä pysähtyä ja tehdä asioita joista nauttii. Viime viikolla kävimme koko perheen kesken lenkillä Porin metsässä. Pojille napattiin mukaan ämpärit johon he keräsivät marjoja. Kasper nukkui tyytyväisenä vanuissa ja koirat saivat haistella metsän hajuja. Lähteminen lenkille oli yhtä kaaosta, mutta loppujen lopuksi meillä oli kiva koko perheen yhteinen hetki.

~Susa

Asiat tärkeysjärjestykseen

Minin syntymä ja sen tajuaminen, että kuinka nopeasti aika kulkee eteenpäin, aivan kuin huomaamatta, on saanut minut miettimään asioiden tärkeysjärjestystä. Kolmen lapsen kanssa joutuu väkisinkin miettimään asioita uudesta näkökulmasta. Elämä on tällä hetkellä suuntautunut kotiin ja niin sen kuuluu ollakin. Välillä täytyy kuitenkin muistaa ottaa pieniä irtiottoja, jotta itse jaksaa paremmin. Jos itsestään ei pidä huolta, miten sitä muka jaksaa pitää muistakaan huolta? Oma aika jää vähiin pienten lasten kanssa ja silloin kun sitä omaa aikaa on, pitää miettiä mitä haluaa eniten sillä omalla ajalla tehdä. Mikä sillä hetkellä tuottaa eniten mielihyvää itselle? Olen oppinut kuuntelemaan kehoani ja sen minulle lähettämiä viestejä. Tekemään asioita, jotka tuottavat minulle mielihyvää. Olen aina ollut huono keskittymään nykyhetkeen ja elämään hetkessä, olemaan aidosti läsnä. Nyt olen tietoisesti yrittänyt opetella keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Kaikkea ei vaan voi hallita ja asiat eivät aina suju suunnitelmien mukaan.

Viime viikonloppuna olimme serkkuni häissä koko perhe ja tätä varten kävin kampaajalla värjäämässä hiukseni. Tarkoitus oli käydä ennen ristiäisiä, mutta yhtäkkiä havahduin ja tajusin, että häät olisivat ennen ristiäisiä. Tukkani oli aivan hirveässä kunnossa, koska raskausaikana en halunnut hiuksiani värjätä. Rentoutuminen kampaajalla teki todella hyvää ja kaiken lisäksi minulle järjestetyillä vauvakutsuilla sain vielä 50 euron lahjakortin kampaajalle, joten itselle maksettavaa ei jäänyt kovinkaan paljoa.

Seuraavaksi juhlitaan sitten meidän rakasta Miniä, joka saa nimen 28.7. Olemme niin tottuneet kutsumaan häntä Miniksi, etten tiedä osaammeko edes kutsua häntä nimellä. Nimi on miehen kanssa sovittu, mutta minä sen kyllä oikeastaan päätin ja mies antoi sille hyväksyntänsä. Meillä on ollut tapana ettei lasten nimiä olla paljastettu ennen ristiäisiä. Edes isoveljille Minin tulevaa nimeä ei olla kerrottu, jotta se pysyisi salassa kasteeseen saakka.

Luka on Minin syntymästä saakka ollut todella kiinnostunut Ministä ja halunnut auttaa vauvan hoidossa. Oliverille isoveljeksi tuleminen oli aluksi hiukan vaikeaa, mutta nyt hänkin jo osallistuu Minin hoitoon mielellään ja on ylpeä isoveli.

~Susa

Vauvan huoneen remontti

Uuteen kotiimme muutimme maaliskuun lopulla. Ainoa remontoitava asia oli vauvalle tuleva huone. Remontti vähän venyi ja valmista tuli vasta toukokuun lopulla. Valmista ehdittiin saada kuitenkin juuri ennen Minin syntymää ja tästä suuri kiitos kuuluu jälleen kerran appiukolle. Huoneeseen vaihdettiin tapetti ja seinät maalattiin, myös laminaatti ja lattialistat menivät vaihtoon.

Jo kauan ennen muuttoa olin vauvalle tulevan huoneen suunnitellut. Mielessäni oli kelta-harmaa Minions-teemainen huone. Se sopi mielestäni, sekä tytölle, että pojalle. Siinä kohtaa kun huonetta suunnittelin, ei meillä ollut tietoa vauvan sukupuolesta. Vauvalle piti myös keksiä joku ”työnimi”. Lukalla ja Oliverilla ei ”työnimiä” ollut, mutta tälle täytyi keksiä joku nimi millä pojat voisivat vauvaa kutsua, ilman, että puhutaan aina vauvasta. Itse tykästyin aluksi Papuun, mutta se ei isoveljille kelvannut. Lopulta Minion-teemasta innostuneena, jostakin tuli idea Ministä. Se kelpasi pojille ja siitä asti vauvaa on kutsuttu Miniksi. Tämä suurikokoinen ”Kevin” oli ensimmäinen asia, jonka vauvan huoneeseen ostin. Tämä löytyi Muksumassista.

Seuraavaksi meillä kävi loistava tuuri, kun selailin huvikseni hoitopöytiä ja löysin Torista aivan ihanan keltaisen hoitopöydän. Pinnasängyn olin katsonut valmiiksi Ikeasta ja se oli vaaleanharmaa, joten sille oli vaikeaa löytää yhteensopivaa hoitopöytää. Hoitopöytä maksoi vain 20 euroa ja oli lähes moitteettomassa kunnossa. Uutena pöytä oli reilun 200 euron hintaluokkaa. Todellinen löytö siis!

Muuton jälkeen ensimmäisenä huoneen kolme seinää maalattiin keltaisella maalilla. Minua huvitti, että maalisävy johon tykästyin eniten, oli nimeltään banaani. Aivan loistava valinta, koska Minionit rakastavat banaaneja. Maali ostettiin Kodin Terrasta ja se sävytettiin Housen puolihimmeään maaliin.

Seuraavana vaihdettiin vaaleanruskea laminaatti harmaaseen. Laminaatti on Pergon ja sekin löytyi Kodin Terrasta.

Laminaatin laiton jälkeen edessä oli vielä tapetin vaihto. Tapetiksi olisin aluksi halunnut Fårg & Form Moln -harmaan pilvitapetin. Tapetti oli kuitenkin joka paikasta loppu, eikä missään ollut tietoa milloin sitä saisi lisää. Lopulta kävimme Väriporissa ja sieltä löytyi melkein vastaava tapetti, Scandinavian Des Mini 6254. Minusta oli hauskaa, että tapetin nimessä oli Mini.

Huoneeseen hankimme myös kunnon vaatekaapin. Tykästyin kaappiin, jonka olimme ostaneet entiseen asuntoomme, joten päädyimme ostamaan samanlaisen kaapin, mutta pienemmässä koossa. Vaatekaappi on Sand -merkkinen ja se on ostettu Sotkasta.

Pinnasänky löytyi tosiaan Ikeasta, sänkyyn päädyin lähinnä siksi, että se on vaaleanharmaa. Ulkonäkö miellytti muutenkin, koska sänky ei ole aivan perinteinen ja sängyn alaosassa oli kivat laatikot. Sängystä saa myös laidan irti, jolloin sänky menee pidemmänkin aikaa käytössä.

Sängyn yläpuolelle löysin ihanan Minions-julisteen ”Lunch On A Skyscraper” EMP:stä. Tarkoitus oli hankkia julisteeseen vielä kehys, mutta sitä emme ehtineet hankkia ennen Minin syntymää.

Kattolamppu löytyi Jollyroomista ja Minion-matto puolestaan Eurotoysista. Verhokangas löytyi Kankaita.com kaupasta ja äitini ompeli kankaasta verhokapan. Kiva sisustuskori vauvaleluille löytyi puolestaan Prismasta.

Ostimme vielä viime hetken ostoksena Jyskistä hyllyn, jonne sain Minioneja ja norsuja esille. Ostimme myös kaksi seinähyllyä, mutta niitä emme ole saaneet vielä aikaiseksi laittaa paikoilleen.

Tähän loppuun vielä muutama yleiskuva huoneesta. En voisi tyytyväisempi huoneeseen olla. Se on juuri sellainen kuin kuvittelin ja vielä hienompikin. Seinähyllyt kun saataisiin vielä paikoilleen ja julisteelle kehykset, niin alkaisi olla valmista. Keinutuoli olisi myös vielä tarkoitus ostaa.

~Susa

Mini on syntynyt

Meidän Mini on vihdoin syntynyt! Blogissa on ollut hiljaista kun en ole vielä saanut aikaiseksi kirjoittaa syntymästä. Moni on tätä postausta varmasti odottanut, sillä huomasin, että heti 1.6 jälkeen sivuilla on ollut normaalia enemmän aktiivisuutta.

Mini 2vrk

Mini syntyi tosiaan lauantaina 1.6. klo: 19.42, täsmällisesti laskettuna päivänä. Synnytys oli helppo ja nopea, kestoksi merkittiin 2h 59min, josta ponnistusvaihe oli 9 minuuttia. Mitään erillistä synnytystarinaa en aio blogiin kirjoittaa, mutta kaikki meni todella hyvin ja sain aivan ihanan kätilön. Mieheni Niko oli synnytyksessä mukana ja hänestä oli suuri tuki, vaikka synnytys helppo olikin. Mini on tosiaan poika, niin kuin meille oltiin ultrassa sanottu. Saimme ultrassa myös paino-arvion, jonka mukaan syntymäpaino olisi n. 3,4-3,5kg. Kontrolli-ultrassa rv 38+6 sen hetkinen paino oli ultraajan mukaan 3,4kg. Oli suuri yllätys, kun Mini syntyi ja painoikin huikeat 4308g. En usko, että hän on mitenkään voinut ehtiä 8 päivässä kerätä 900g painoa lisää, joten ultrassa on täytynyt käydä aikamoinen mittausvirhe. Pituutta hänellä oli 53cm.

Mini 3vrk ikäisenä lähdössä sairaalalta kotiin

Sairaalasta pääsimme kotiutumaan tiistaina iltapäivällä. Tarkoitus oli päästä lähtemään kotiin jo maanantaina, mutta lääkäri kuuli Minin sydämessä pienen sivuäänen, joten jouduimme vielä jäämään. Tiistaina aamulla 9 aikaan samainen lääkäri teki tutkimuksen uudelleen ja sanoi, että edelleen kuuluu hento sivuääni. Odottelin kärsimättömänä erikoislääkäriä, joka saapui vihdoin puoli 2 aikaan. Erikoislääkäri kuunteli sydäntä pitkään monesta kohtaa ja sanoi sitten toiselle lääkärille, ettei hän kuule mitään ja käski lääkärin näyttää missä sivuääni kuuluu. Lääkäri kuunteli hetken ja totesi ettei hänkään kuule enää minkäänlaista sivuääntä. Ei mennyt kauaa, kun erikoislääkäri antoi meille luvan lähteä kotiin.

Luka ja Mini

Luka odotti kovasti Minin tapaamista ja hän on ollut todella innoissaan. Pojat kävivät sairaalassa kerran nopeasti Miniä katsomassa. Nyt kotona Luka seurailee Miniä ja kehuu kuinka söötti tämä on. Luka tykkää myös kovasti olla apuna vauvan hoitamisessa. Oliver on kiinnostunut Ministä jonkin verran, mutta ei ole vielä oikein varma miten pikkuveljeen suhtautuisi.

Mini 7vrk

Synnytyksestä on kulunut nyt 8 päivää ja meillä on vielä aikamoista totuttelua uuteen arkeen. Minin huone ehdittiin saamaan melkein valmiiksi, vain pari pikkujuttua jäi. Seuraavaa postausta kirjoittelenkin sitten vihdoin Minin huoneen remontista.

~Susa

Pääsiäisen odotusta

Meidän perheessä ei yleensä ole erityisemmin odotettu pääsiäistä. Tipu on käynyt yön aikana munimassa suklaamunat, mutta muita perinteitä tai tapoja pääsiäiseen liittyen meillä ei ole ollut. Tänä vuonna pääsiäistä odotetaan ehkä hiukan enemmän ja valmistelujakin on tehty. Nyt kun itse on äitiyslomalla niin myös aikaa ja mielenkiintoa pääsiäistouhuihin on huomattavasti enemmän.

Askartelut aloitimme viime viikolla tekemällä pilttipurkeista helpot tiput. Maalasimme purkit keltaisella ja niiden kuivuttua liimasimme paikoilleen silmät ja kartongista tehdyt nokat, sekä laitoimme höyhenet pyrstöiksi. Purkkeihin laitoimme rairuohon kasvamaan. En ole ennen kasvattanut rairuohoa, vaan jos meillä on edes sitä ollut niin olen ostanut sen kaupasta valmiina. En todellakaan ole mikään viherpeukalo, vaan onnistun tappamaan jopa kaktuksenkin. Vähän itseä jännitti, että lähteekö ruoho edes kasvamaan, mutta kyllä sieltä mullan joukosta vaan alkaa ruohoa jo näkymään.

Pikkuhiljaa on myös uuden kodin keittiö tullut tutuksi ja ensimmäiset leipomuksetkin on tullut tehtyä. Pääsiäisen innostamana tein mango-rahkakakkua, jonka koristelin teemaan sopivaksi. Aluksi idea koristelusta oli aivan toisenlainen, mutta koska kaapissa ei ollut tummaa suklaata ja kakun kiilteen läpi näkyi hiukan täytettä joistakin kohdista niin suunnitelmat menivät uusiksi. Kakusta tuli kuitenkin kivan näköinen. Kakku on myös sopivan pieni ja se kannattaakin tehdä halkaisijaltaan normaalia pienempään vuokaan, omani halkaisija on 20cm.

MANGO-RAHKAKAKKU (alkuperäinen ohje täältä)

POHJA:
175 g kauradigestivejä (Semper gluteeniton)
85 g voita

TÄYTE:
6 liivatetta
2 dl vispikermaa
200 g vaniljarahkaa
300 g soseutettua mangoa (Bonne tai Piltti)
2 tl vaniljasokeria
½ dl sokeria
2 rkl sitruunamehua

KIILLE:
1 dl vettä
250 g soseutettua mangoa
1¼ dl hyytelösokeria

OHJE:
Murskaa keksit ja sulata voi, sekoita ne keskenään tasaiseksi massaksi. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja painele keksiseos tasaisesti vuoan pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin täytteen teon ajaksi. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa vispikerma vaahdoksi ja lisää joukkoon vaniljarahka, soseutettu mango, sekä sokerit. Kuumenna sitruunamehu kiehuvaksi ja liuota joukkoon liivatteet joista on puristettu liika vesi pois. Sekoita liivateseos tasaiseksi ja kaada se täytteen joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Kaada täyte vuokaan keksipohjan päälle ja hyydytä jääkaapissa vähintään muutama tunti. Valmista kiille kuumentamalla kattilassa vesi ja soseutettu mango. Kun seos on kiehahtanut, lisää joukkoon koko ajan sekoittaen hyytelösokeri. Keitä seosta miedolla lämmöllä muutama minuutti ja nosta sen jälkeen hetkeksi jäähtymään. Kaada hieman jäähtynyt kiille varoen lusikan avulla täytteen päälle. Laita jääkaappiin hyytymään vähintään pariksi tunniksi tai mielellään yön yli. Kakun hyydyttyä kunnolla siirrä kakku tarjoilualustalle ja koristele. Omani koristelin persikan viipaleilla ja Jellybeans -karkeilla. Karkit sulavat pikkuhiljaa kiilteen päällä, joten ne kannattaa laittaa vasta juuri ennen tarjoilua.

Askarteluja jatkettiin tänään koristelemalla pajunoksia. Virpomassa ei olla poikien kanssa käyty, mutta ajattelin, että saadaan pajunoksista ainakin kivat koristeet kotiin. Vähän aikaa pojat jaksoivat keskittyä, mutta juttujen liimailu pajunoksiin kiinni vaati jatkuvaa apuani ja pojat ehtivät vähän turhautua. Pojat koristelivat molemmat yhden oksan ja ehdein siinä itsekin yhden oksan koristella lähinnä mallia näyttäessäni.

Koristeita olisi voinut olla enemmän ja pari oksaakin jäi vielä koristelematta, joten tätä puuhaa saatamme jatkaa vielä joku toinen päivä, jos innostusta riittää. Saatiin kumminkin ihan kivan näköinen pääsiäiskoriste laittamalla pajunoksat maljakkoon.

Aikaisemmin päivällä olimme poikien kanssa leiponeet myös donitseja, jotka askartelutuokion jälkeen vielä koristelimme. Tein donitseille kuorrutteen tomusokerista, vedestä ja sitruunamehusta. Lisäsin joukkoon myös keltaista pastaväriä ja lopputuloksena oli pirteän keltainen kuorrute. Pursotin kuorrutteen donitsien päälle ja sen jälkeen pojat saivat laittaa haluamansa koristeet kuorrutteen päälle.

Kello alkoi olla paljon ja pojat väsyneitä päivän puuhista, joten he koristelivat molemmat vain kaksi donitsia ja itse koristelin sitten loput kahdeksan. Oliver koristeli ylärivin kaksi ensimmäistä ja Luka ylärivin kaksi viimeistä. Paras juttu oli, kun iltapalan jälkeen sai sitten syödä itse tekemänsä donitsin. Molemmille jäi vielä toiset donitsit huomiselle.

~Susa