”Ei onni tule etsien vaan eläen.”
Blogi sai alkunsa elämäntaparemontista johon lähdin mukaan innostuneena ja motivoituneena. Ensisijainen tavoite oli saada painoa pois, vaikka taustalla toki oli ajatus paremmasta olosta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Viisi kuukautta onnistuin elämään terveellisemmin ja jaksaminen arjessa parani. Keittiössä kului enemmän aikaa terveellisiä ruokia tehden, aikaa kului myös salilla ja jumpissa. Sain tästä lisää virtaa arkeen, mutta ainahan aika on jostain pois. Tässä tapauksessa aika oli pois perheen kanssa vietetystä ajasta. En koe, että olisin kuluttanut liikaa aikaa urheillen, mutta toukokuun alussa repsahdettuani kunnolla huomasin mitä kaikkea hyvää rennompi asenne voi saada aikaan.
Painoa on tullut takaisin nelisen kiloa ja aluksi se hiukan hirvitti. Paino on kuitenkin vain numero, numero jonka ei tulisi määritellä ihmisen onnellisuutta. Tottakai olisin mieluusti laihempi ja ihannepainossa. Kukapa meistä ei olisi? En kuitenkaan anna painon haitata niin kauan kuin se pysyy kurissa, eikä aiheuta haittaa terveydelle. Liikunta pysyy yhä osana arkea, ei vaan enää niin suuressa roolissa kuin ennen. Liikunnan tuomaa iloa ja hyvänolon tunnetta ei korvaa mikään. Joka kerta ryhmäliikuntatunnin jälkeen on voittajafiilis ja suupielet korvissa. Tämä on tunne josta en aio luopua.
Muutaman kerran elämäntaparemontin aikana tuli leivottua terveellisempiä herkkuja, mutta leivonta jäi todella vähiin verrattuna entiseen. Vapun jälkeen on tullut leivottua paljon, todella paljon. Se vaan on niin kivaa hommaa, varsinkin uusien reseptien testailu. Leivonta on asia jota todella kaipasin. Se on asia, jossa olen hyvä, mutta jossa riittää aina uutta opittavaa. Siinä huomaan oman kehitykseni parhaiten. Alun onnettomista kakuista on päästy upeisiin tekeleisiin jollaisia en uskonut vielä viisi vuotta sitten tekeväni. Vielä kun oppisi ettei kaikkea tarvitse syödä itse vaan herkut voi myös viedä vaikka sukulaisille tai töihin.
Oma asenne on muuttunut paljon ja tämä puolisen vuotta kestänyt matka on opettanut paljon. Olin aluksi tietysti pettynyt itseeni, mutta annettuani itselleni luvan ottaa rennommin huomasin olevani silti ihan tyytyväinen. Maailma ei kaatunut, vaikka en saavuttanut tavoitettani. Alun pettymyksen mentyä ohi, huomasin olevani yhä onnellinen, ehkä jopa hiukan onnellisempikin kuin mitä olin ollut. Lapsille on tullut oltua enemmän läsnä ja yhdessä on puuhailtu enemmän kun ei ole ollut kiire salille. Iltaisin ei ole ollut yhtä väsynyt päivän puuhista joten on ollut aikaa katsella vielä telkkaria miehen kanssa kaksin.
Nyt tavoitteena olisi saada paino tasaantumaan ja pysymään ennallaan. Repsahduksen jälkeen lähdetään etsimään taas sitä tietynlaista tasapainoa. Ennen elämäntaparemontin aloittamista paino oli jo laskusuunnassa, vaikka todella hitaasti kylläkin. Ehkä vielä joskus pääsen ihannepainooni, ehkä en. En aio ottaa asiasta stressiä. Elämä on tässä ja nyt. Aion nauttia siitä juuri sellaisena kuin se on <3
~Susa