Tekijä: Susa

Sitruunakakku

- Susa Leave a comment

Olen leiponut paljon täytekakkuja, juustokakkuja ja muita makeita leivonnaisia. En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt ihan perinteistä kahvikakkua. Koulussa on tullut nyt keskityttyä enemmän kahvileipien ja -kakkujen valmistukseen, joten innostuin viime vuoden lopulla jopa ostamaan elämäni ensimmäisen kuivakakkuvuoan. Prismasta löytyi kiva vähän pienempi Heirolin vuoka, joka on halkaisijaltaan 18 cm ja sen vetoisuus on 1,4 litraa. Olen nyt siis muunnellut reseptejä kyseiseen kakkuvuokaan sopiviksi. Koulua varten ostin Taikinasta tuotteiksi -kirjan, josta löytyy kaikkia kivoja perusreseptejä. Sieltä löytyi resepti myös sitruunakakulle. Tein aluksi reseptin neljällä kananmunalla, mutta se oli liian iso kyseiseen vuokaan ja taikinaa jäi yli. Muutin siis reseptin kolmelle munalle, jonka uskoisin olevan juuri sopiva tähän vuokaan. Itse tykkään resepteissä käyttää mieluummin grammamääriä kuin desin mittoja, koska grammamäärät on helpompi muuttaa, jos reseptiä tarvitsee pienentää tai suurentaa. Keittiövaaka on siis itselläni suuressa käytössä.

Sitruunakakku (gluteeniton)

3 kpl kananmunia
115 g sokeria
25 g voita
3-5 g sitruuna-aromia
1 tl leivinjauhetta
120 g gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta (Semper Finmix)

50 g valkosuklaata (Panda)
kirjavia strösseleitä

OHJE:
Aloita kuumentamalla uuni 175°C. Vatkaa sokeri ja huoneenlämpöiset kananmunat kuohkeaksi vaahdoksi. Sulata voi. Lisää muna-sokerivaahtoon voisula ja sitruuna-aromi varovasti nuolijalla sekoittaen. Itse halusin kakun maistuvan kunnolla sitruunalta, joten laitoin 5 grammaa. Sekoita leivinjauhe jauhojen joukkoon ja siivilöi ne taikinaan. Kääntele jauhot nuolijalla varoen taikinan joukkoon niin, että saat tasaisen massan. Varo kuitenkaan sekoittamasta liikaa. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Moilaselta löytyy ainakin gluteenittomia korppujauhoja. Taikinaa tulisi olla vuoassa 2/3 osaa. Paista kakkua uunin alatasolla 175°C noin 35 minuuttia. Kakun kypsyyttä on hyvä kokeilla puutikulla, kun tikkuun ei tartu taikinaa, on kakku kypsä. Kumoa kakku jäähdytysritilälle tai vaikkapa lautaselle jäähtymään. Kakun jäähdyttyä kunnolla, sulata valkosuklaa ja pursota sitä kakun päälle. Koristele halutessasi vielä strösseleillä.

Itse käytin kakussa Dr. Oetkerin sitruuna-aromia, jota löytyy ihan markettien leivonta-hyllyltä. Kakku maistui kivasti sitruunalta ja minulle tuli kakusta mieleen gluteenittomat sitruunavohvelit, joita löytyi kauppojen keksihyllyltä ollessani lapsi. Mahtaakohan kyseisiä vohveleita löytyä vielä? Kakusta tuli jotenkin tosi nostalginen fiilis.

Kuorrutuksessa käytin Pandan valkosuklaata, joka on gluteenitonta. Päälle laitoin vielä kirjavia strösseleitä. Monissa strösseleissä on saattaa sisältää gluteenia -merkintä. Itse käytän myös jonkin verran tälläisiä tuotteita. Monet keliaakikot ja gluteenitonta ruokavaliota noudattavat eivät näitä kuitenkaan käytä ollenkaan, joten jos leivot jollekin, niin kannattaa ehdottomasti kysyä mitä mieltä hän on kyseisten tuotteiden käytöstä ja soveltuvatko ne hänelle. Mieluummin valitsen toki täysin gluteenittoman tuotteen.

Jauhoseoksista käytän useimmiten joko Semperin tai Sunnuntain tuotteita riippuen käyttötarkoituksesta. Kakkupohjissa ja muissa massoissa, joissa tehdään kuohkea muna-sokerivaahto tykkään käyttää Semperin Finmixiä. Erilaisissa leipä- ja piirakkataikinoissa käytän mieluummin Sunnuntain vaaleaa tai tummaa jauhoseosta. Jonkin verran tulee myös käytettyä kaura-, peruna- ja tattarijauhoja. Resepteihin kirjoittelen mitä jauhoja olen niissä itse käyttänyt.

~ Susa

Takaisin bloggailun pariin

- Susa Leave a comment

Blogissa on eletty hiukan reilu kaksi vuotta hiljaiseloa. Nyt siihen tulee kuitenkin muutos! Aina silloin tällöin on tehnyt mieli kirjoitella, mutta on tuntunut vaikealta aloittaa uudestaan pitkän tauon jälkeen. Blogi sai alkunsa elämäntaparemontin aloittamisesta ja tänne tuli kirjoiteltua juttua milloin mistäkin. Selkeää aihepiiriä ei ollut. Olen aina rakastanut leipomista ja viime syksynä aloitin vihdoin kondiittorin opinnot, joka on ollut mun haaveena jo useamman vuoden. Koulun myötä on tullut opittua ihan hirveästi uutta ja oon pitkästä aikaa tosi innoissani. Inspiraatio saattaa iskeä ihan yhtäkkiä. On niin hienoa tehdä vihdoin jotain mistä on haaveillut kauan, joten blogi toimii jatkossa leivontablogina. Kaikki vanhat jutut säilyvät kuitenkin yhä blogissa.

Rakastan leipomista, sillä siinä saan toteuttaa luovaa puoltani. Tykkään myös ihan hirveästi järjestää juhlia ja lasten synttärit menee meillä aina hiukan överiksi. Kakkuja on tarjolla montaa eri laatua ja juhlia edeltävä päivä menee lähes aina aamusta iltaan saakka leipoessa. Nautin siitä ihan hirveästi. Mä voisin leipoa ihan joka päivä.

Olen pitkään leiponut muiden resepteillä. Olen toki muuttanut reseptejä gluteenittomiksi ja jonkin verran olen oppinut myös kehittämään reseptejä paremmiksi. Nykyään mietin maun lisäksi paljon myös rakennetta. Tulevaisuudessa haluaisin kehitellä myös kokonaan omia reseptejä. Keittiössä tykkään kokeilla uusia asioita ja oppia uutta. Epäonnistumista oppii parhaiten. Gluteenittomuus on ollut mulle aina mahdollisuus. Aloitin asioista joita oli helppo muuttaa gluteenittomiksi. Vasta viime aikoina olen alkanut leipoa enemmän leipää ja pullaa, joka on huomattavasti vaikeampaa kuin vaikkapa täytekakun tekeminen.

Tervetuloa mukaan mun leivontamatkalle. Toivottavasti saat blogista inspiraatiota ja ideoita, niin kuin itse saan muiden blogeja lukemalla. Parasta leivonnassa on se tunne, kun joku todella onnistuu. Toivottavasti voin resepteilläni välittää tätä onnistumisen tunnetta.

~ Susa

Ne kuuluisat ruuhkavuodet

- Susa Leave a comment

Aina kuulee puhuttavan ruuhkavuosista. En ole aiemmin kokenut eläväni ruuhkavuosia, mutta nyt voin sanoa, että todellakin tiedän mitä ruuhkavuosilla tarkoitetaan! Kesä meni vielä kivasti lomaillen, mutta nyt kun syksy on tullut ja arki on lähtenyt käyntiin niin kiirettä pitää.

Lukalla alkoi elokuussa koulu ja Oliverilla eskari, joten muutoksia meidän perheessä on riittänyt. Koulu ja eskari on kummallakin lähtenyt hyvin käyntiin ja pojat ovat kovasti tykänneet siellä olla. Parasta äitiyslomassa on Kasperin lisäksi se, että saan olla kotona juuri nyt, kun koulutaival alkoi.

Kasper 4kk
Kasper 3kk

Kasperilla on tänään ikää tasan 4 kuukautta. Painoa ja pituutta tulee tasaiseen tahtiin ja kohta menee jo 7kg rikki. Kasper kääntyi ensimmäisen kerran vatsalta selälleen vähän reilu 3kk ikäisenä. Selältä vatsalleen hän ei vielä käänny, mutta kyljeltä toiselle hän menee siihen tahtiin, että varmasti kääntyy aivan kohta. Omat sormet ovat suurta herkkua ja muutenkin kaikki menee suuhun. Jokeltelua tulee paljon ja uusimpana juttuna on kirkuminen. Leluihin tartutaan tiukasti kiinni ja varsinkin tutti saa kyytiä. On uskomatonta miten nopeasti aika menee. Tuntuu, että ihan hetki sitten Kasper vasta syntyi.

Kolmen lapsen kanssa kalenteri täyttyy aikamoista vauhtia, eikä mitään menoja voi sopia ilman, että tarkastaa kalenterista. Viiden ihmisen menojen sovittaminen on välillä melko haasteellista ja toisinaan päivät saattavat olla yhtä ravaamista paikasta toiseen, varsinkin jos aikatauluun tulee äkillinen muutos. Aktivoin myös salikorttini muutama viikko sitten ja olen yrittänyt päästä salille / jumppaan kaksi kertaa viikossa. Tähän asti homma on ainakin toiminut. Olen myös oppinut arvostamaan viikonloppuja aivan uudella tavalla. Kun on koko viikon juossut hoitamassa asioita, on ihanaa kun saa viikonlopun vaan olla ja maata, jos itse niin haluaa. Pyrin aina siihen, että viikossa olisi vähintään yksi päivä jolloin ei ole mitään ylimääräisiä menoja.

Tärkeää on muistaa kiireen keskellä välillä pysähtyä ja tehdä asioita joista nauttii. Viime viikolla kävimme koko perheen kesken lenkillä Porin metsässä. Pojille napattiin mukaan ämpärit johon he keräsivät marjoja. Kasper nukkui tyytyväisenä vanuissa ja koirat saivat haistella metsän hajuja. Lähteminen lenkille oli yhtä kaaosta, mutta loppujen lopuksi meillä oli kiva koko perheen yhteinen hetki.

~Susa

Mini sai nimen

- Susa Leave a comment

Eilen vietimme pienen poikamme ensimmäistä juhlaa, hänen ristiäisiään. Kastetilaisuus pidettiin kotona ja ”Mini” sai kasteessa nimekseen Kasper Elias. Kasperia ollaan moneen kertaan silti kutsuttu Miniksi, niin minä, kuin isä ja isoveljetkin. On yllättävän vaikeaa kutsua häntä nimellä, kun ollaan jo melkein 9 kuukauden ajan häntä kutsuttu Miniksi.

Lukan ja Oliverin ristiäisiä olemme juhlineet seurakunnan tiloissa ja Kasperin ristiäiset olivat ensimmäiset joita vietimme kotona. Kastejuhlan pitämisestä kotona jäi tosi hyvät fiilikset, eikä ristiäisten järjestäminen stressannut yhtään niin paljon. Itse kastetilaisuus oli paljon rennompi ja lämpimämpi, eikä yhtään niin virallisen tuntuinen.

Tarjoilut juhliin tein itse ja lauantai kului enimmäkseen keittiön puolella. Mieheni vanhemmat ottivat isompia poikia päiväksi hoitoon, joka helpotti huomattavasti juhlien järjestämistä. Mitään paniikkia tai stressiä ei koko lauantain aikana tullut ja minusta oli ihanaa viettää pitkästä aikaa päivää leipoen. Kasperin syntymän jälkeen en ole juurikaan ehtinyt leipoa ja oli kiva päästä pitkästä aikaa leipomaan. Suolaisena tarjottavana oli voileipäkakut kahdella eri täytteellä (kinkku-meetvursti ja kylmäsavulohi-katkarapu) ja kaupan valmiita minipitsoja, sekä lapsille popcornia. Makeana oli nimipipareita, sitruuna-juustokakkua, täytekakkua vadelma-daim-limetäytteellä ja karkkia, sekä konvehteja.

Kasperilla on keskiviikkona neuvolakäynti ja torstaina hän on jo 2 kuukauden ikäinen. Päivät menevät todella vauhdilla ja kohta meillä onkin edessä aivan uudenlainen arki, kun Luka aloittaa ensi viikolla koulun ja Oliver kolmen viikon päästä eskarin. Kesä on kulunut aivan hujauksessa ja lomalla on ollut kivaa, mutta toisaalta odotan innolla uuden arjen alkamista.

~Susa

Asiat tärkeysjärjestykseen

- Susa Leave a comment

Minin syntymä ja sen tajuaminen, että kuinka nopeasti aika kulkee eteenpäin, aivan kuin huomaamatta, on saanut minut miettimään asioiden tärkeysjärjestystä. Kolmen lapsen kanssa joutuu väkisinkin miettimään asioita uudesta näkökulmasta. Elämä on tällä hetkellä suuntautunut kotiin ja niin sen kuuluu ollakin. Välillä täytyy kuitenkin muistaa ottaa pieniä irtiottoja, jotta itse jaksaa paremmin. Jos itsestään ei pidä huolta, miten sitä muka jaksaa pitää muistakaan huolta? Oma aika jää vähiin pienten lasten kanssa ja silloin kun sitä omaa aikaa on, pitää miettiä mitä haluaa eniten sillä omalla ajalla tehdä. Mikä sillä hetkellä tuottaa eniten mielihyvää itselle? Olen oppinut kuuntelemaan kehoani ja sen minulle lähettämiä viestejä. Tekemään asioita, jotka tuottavat minulle mielihyvää. Olen aina ollut huono keskittymään nykyhetkeen ja elämään hetkessä, olemaan aidosti läsnä. Nyt olen tietoisesti yrittänyt opetella keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Kaikkea ei vaan voi hallita ja asiat eivät aina suju suunnitelmien mukaan.

Viime viikonloppuna olimme serkkuni häissä koko perhe ja tätä varten kävin kampaajalla värjäämässä hiukseni. Tarkoitus oli käydä ennen ristiäisiä, mutta yhtäkkiä havahduin ja tajusin, että häät olisivat ennen ristiäisiä. Tukkani oli aivan hirveässä kunnossa, koska raskausaikana en halunnut hiuksiani värjätä. Rentoutuminen kampaajalla teki todella hyvää ja kaiken lisäksi minulle järjestetyillä vauvakutsuilla sain vielä 50 euron lahjakortin kampaajalle, joten itselle maksettavaa ei jäänyt kovinkaan paljoa.

Seuraavaksi juhlitaan sitten meidän rakasta Miniä, joka saa nimen 28.7. Olemme niin tottuneet kutsumaan häntä Miniksi, etten tiedä osaammeko edes kutsua häntä nimellä. Nimi on miehen kanssa sovittu, mutta minä sen kyllä oikeastaan päätin ja mies antoi sille hyväksyntänsä. Meillä on ollut tapana ettei lasten nimiä olla paljastettu ennen ristiäisiä. Edes isoveljille Minin tulevaa nimeä ei olla kerrottu, jotta se pysyisi salassa kasteeseen saakka.

Luka on Minin syntymästä saakka ollut todella kiinnostunut Ministä ja halunnut auttaa vauvan hoidossa. Oliverille isoveljeksi tuleminen oli aluksi hiukan vaikeaa, mutta nyt hänkin jo osallistuu Minin hoitoon mielellään ja on ylpeä isoveli.

~Susa