Mini sai nimen

Eilen vietimme pienen poikamme ensimmäistä juhlaa, hänen ristiäisiään. Kastetilaisuus pidettiin kotona ja ”Mini” sai kasteessa nimekseen Kasper Elias. Kasperia ollaan moneen kertaan silti kutsuttu Miniksi, niin minä, kuin isä ja isoveljetkin. On yllättävän vaikeaa kutsua häntä nimellä, kun ollaan jo melkein 9 kuukauden ajan häntä kutsuttu Miniksi.

Lukan ja Oliverin ristiäisiä olemme juhlineet seurakunnan tiloissa ja Kasperin ristiäiset olivat ensimmäiset joita vietimme kotona. Kastejuhlan pitämisestä kotona jäi tosi hyvät fiilikset, eikä ristiäisten järjestäminen stressannut yhtään niin paljon. Itse kastetilaisuus oli paljon rennompi ja lämpimämpi, eikä yhtään niin virallisen tuntuinen.

Tarjoilut juhliin tein itse ja lauantai kului enimmäkseen keittiön puolella. Mieheni vanhemmat ottivat isompia poikia päiväksi hoitoon, joka helpotti huomattavasti juhlien järjestämistä. Mitään paniikkia tai stressiä ei koko lauantain aikana tullut ja minusta oli ihanaa viettää pitkästä aikaa päivää leipoen. Kasperin syntymän jälkeen en ole juurikaan ehtinyt leipoa ja oli kiva päästä pitkästä aikaa leipomaan. Suolaisena tarjottavana oli voileipäkakut kahdella eri täytteellä (kinkku-meetvursti ja kylmäsavulohi-katkarapu) ja kaupan valmiita minipitsoja, sekä lapsille popcornia. Makeana oli nimipipareita, sitruuna-juustokakkua, täytekakkua vadelma-daim-limetäytteellä ja karkkia, sekä konvehteja.

Kasperilla on keskiviikkona neuvolakäynti ja torstaina hän on jo 2 kuukauden ikäinen. Päivät menevät todella vauhdilla ja kohta meillä onkin edessä aivan uudenlainen arki, kun Luka aloittaa ensi viikolla koulun ja Oliver kolmen viikon päästä eskarin. Kesä on kulunut aivan hujauksessa ja lomalla on ollut kivaa, mutta toisaalta odotan innolla uuden arjen alkamista.

~Susa

Asiat tärkeysjärjestykseen

Minin syntymä ja sen tajuaminen, että kuinka nopeasti aika kulkee eteenpäin, aivan kuin huomaamatta, on saanut minut miettimään asioiden tärkeysjärjestystä. Kolmen lapsen kanssa joutuu väkisinkin miettimään asioita uudesta näkökulmasta. Elämä on tällä hetkellä suuntautunut kotiin ja niin sen kuuluu ollakin. Välillä täytyy kuitenkin muistaa ottaa pieniä irtiottoja, jotta itse jaksaa paremmin. Jos itsestään ei pidä huolta, miten sitä muka jaksaa pitää muistakaan huolta? Oma aika jää vähiin pienten lasten kanssa ja silloin kun sitä omaa aikaa on, pitää miettiä mitä haluaa eniten sillä omalla ajalla tehdä. Mikä sillä hetkellä tuottaa eniten mielihyvää itselle? Olen oppinut kuuntelemaan kehoani ja sen minulle lähettämiä viestejä. Tekemään asioita, jotka tuottavat minulle mielihyvää. Olen aina ollut huono keskittymään nykyhetkeen ja elämään hetkessä, olemaan aidosti läsnä. Nyt olen tietoisesti yrittänyt opetella keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Kaikkea ei vaan voi hallita ja asiat eivät aina suju suunnitelmien mukaan.

Viime viikonloppuna olimme serkkuni häissä koko perhe ja tätä varten kävin kampaajalla värjäämässä hiukseni. Tarkoitus oli käydä ennen ristiäisiä, mutta yhtäkkiä havahduin ja tajusin, että häät olisivat ennen ristiäisiä. Tukkani oli aivan hirveässä kunnossa, koska raskausaikana en halunnut hiuksiani värjätä. Rentoutuminen kampaajalla teki todella hyvää ja kaiken lisäksi minulle järjestetyillä vauvakutsuilla sain vielä 50 euron lahjakortin kampaajalle, joten itselle maksettavaa ei jäänyt kovinkaan paljoa.

Seuraavaksi juhlitaan sitten meidän rakasta Miniä, joka saa nimen 28.7. Olemme niin tottuneet kutsumaan häntä Miniksi, etten tiedä osaammeko edes kutsua häntä nimellä. Nimi on miehen kanssa sovittu, mutta minä sen kyllä oikeastaan päätin ja mies antoi sille hyväksyntänsä. Meillä on ollut tapana ettei lasten nimiä olla paljastettu ennen ristiäisiä. Edes isoveljille Minin tulevaa nimeä ei olla kerrottu, jotta se pysyisi salassa kasteeseen saakka.

Luka on Minin syntymästä saakka ollut todella kiinnostunut Ministä ja halunnut auttaa vauvan hoidossa. Oliverille isoveljeksi tuleminen oli aluksi hiukan vaikeaa, mutta nyt hänkin jo osallistuu Minin hoitoon mielellään ja on ylpeä isoveli.

~Susa

Mini 1kk

On ihan käsittämätöntä miten nopeasti aika kuluu, Mini täytti maanantaina jo kuukauden. Tänään neuvolassa painoa oli 4910g ja pituutta 55,7cm. 50cm vaatteet on saatu jo pari viikkoa sitten laittaa sivuun, eivätkä aivan kaikki ehtineet edes Minin päällä käydä. Onneksi ihan pienimpiä ei ollut edes hirveästi hankittuna. Nyt on käytössä 56cm vaatteet, mutta nekin varmaan jäävät jo tuota pikaa pieniksi. Mini tuntuu kasvavan niin hurjaa vauhtia, että vähän jo hirvittää. Kohta on 5kg paino ylitetty. Mini viihtyy paljon vatsallaan ja jaksaa jo melko hyvin kannatella päätään ylhäällä.

Muuten meillä on kaikki kivasti, mutta ilmavaivat ovat jonkin verran kiusanneet. Mini on nyt saanut Cuplatonia korvikkeen joukossa ja se on jonkin verran auttanut. Neuvolassa ehdottivat vielä lisänä maitohappobakteeria tai tarvittaessa korvikkeen vaihtoa jos tuntuu, että ilmavaivat pahenevat.

Mini 11 vrk

Mini on onnistunut kyllä hurmaamaan koko perheen. Myös isoveljet ovat innolla auttamassa vauvan hoidossa ja Minin pitäessä pienenkin äännähdyksen, on yleensä jompikumpi, Luka tai Oliver juoksemassa antamaan Minille tuttia tai kertomassa meille, että Mini ”itkee”.

Ristiäiskutsuja olen parin viime päivän aikana tehnyt ja kohta onkin kaikki kutsut valmiina. Tuntuu hassulta, että kohta meidän pojalla on nimi. Olemme häntä niin pitkään Miniksi kutsuneet, että mahdammeko edes osata häntä nimellä kutsua? Eniten jännittää mitä isoveljet nimestä ovat mieltä. Meillä on ollut tapana, että nimi on pidetty salassa kasteeseen saakka ja niin on nytkin, joten edes pojat eivät Minin tulevaa nimeä tiedä.

~Susa