Loppuraskauden vaivat

RV 35+5

Tänään raskausviikkoja on kasassa 36+3 ja laskettuun aikaan on jäljellä enää 25 päivää. Viimeinen raskauskolmannes on ollut yhtä vaivaa toisensa perään. Vauvan kasvu ja sitkeä perätilassa pysyminen on aiheuttanut tukalaa oloa. On ollut kovaa närästystä, liitoskipuja, sukkapuikkokipuilua ja selkäsärkyä. Vauvan potkut ovat myös olleet melko epämukavia, koska perätilasta johtuen vauva tietysti potkii todella alas.

Paino on ensimmäisestä neuvolakäynnistä noussut +12,4kg. Lähtöpaino oli kuitenkin huomattavasti enemmän kuin aiemmissa raskauksissa ja painoa on nyt jo +8kg enemmän kuin silloin kun lähdin Lukaa synnyttämään. Painonnousu aiheutti jo keskiraskaudessa selkävaivoja ja SI-nivelen kipuilua. Selkäsäryt eivät missään kohtaa ole varsinaisesti loppuneet, mutta töistä pois jäänti helpotti kipuja ja kipuiluun tottui. Liikunta on valitettavasti jäänyt lähes kokonaan, koska selkä ei tykkää yhtään rasituksesta ja kipeytyy jo pelkästä lenkillä käymisestä. Uimassa olen jonkin verran käynyt ja se on ollut selälle hyväksi, mutta nyt on uintikin jäänyt. Loppuraskaus ja kasvava kohtu hengästyttää helposti ja enää ei jaksa edes kunnolla uida. Innolla odotan jo, että vauvan syntymän jälkeen pääsee aloittamaan vaunulenkit ja syksyllä toivottavasti uskaltaa taas aktivoida kuntosalijäsenyyden. Matkaa tavoitepainoon on noin -30kg. Stressiä en painon tippumisesta aio ottaa, mutta myöskään ylipainoiseksi en halua jäädä.

Loppuraskaudessa on myös ollut ärsyttäviä pikkuvaivoja, kuten jatkuva vessassa ravaaminen ja väsymys. Yöt olen nukkunut huonosti jo useamman viikon. Yöllä tulee herättyä monta kertaa, huonona yönä jopa 1,5h välein. Aamulla herätessä olo on ollut pirteä, mutta aamupäivällä tai ihan viimeistään iltapäivällä väsymys alkaa vaivata ja päiväunet on täytynyt ottaa lähes joka päivä. Mieliala on läpi koko raskauden ollut hyvä, eivätkä mielialanvaihtelut ole vaivanneet. Vasta ihan viime aikoina on ollut itkuherkyyttä ja ärsyyntymistä pikkuasioista, varsinkin sarkastiset kommentit (etenkin miehen suusta) ovat aiheuttaneet kiukun tunnetta. Välillä oma huumorintajuttomuus jopa naurattaa.

Reilu viikko sitten neuvolassa terveydenhoitaja oli huolissaan hiukan kohonneesta alapaineesta ja käski seurailla verenpainetta kotona. Verenpaineet olivat noususuunnassa, vaikka mitenkään hälyttävät ne eivät vielä olleet. Ajattelin aluksi maanantaina soittaa neuvolaan, mutta viikonloppuna en juurikaan tuntenut vauvan liikkeitä. Mini tuntui kovin vaisulta siihen nähden miten paljon hän normaalisti liikkui. Alapaine oli myös muutamana päivänä mennyt yli 90, joten sunnuntaina illalla päätin oman mielenrauhan vuoksi lähteä sairaalaan näytille. Pääsin hetkeksi käyrille ja verenpaine oli 150/102. Verenpainetta mitattiin 10 minuutin välein kolme kertaa ja paine jatkoi vain nousuaan. Käyrillä olemisen jälkeen lääkäri tuli tekemään ultraäänitutkimuksen. Minillä oli onneksi kaikki kunnossa ja hän myös liikkui hyvin. Viimeisillä neuvolakäynneillä terveydenhoitaja ei ollut osannut sanoa mitään vauvan asennosta, vain sen ettei vauva todennäköisesti ollut vielä pää alaspäin. Ultra paljasti, että mahassa ollaan viisto-perätilassa ja pää on oikeassa kyljessä, mitä olin itsekin arvellut. Painoarvioksi saatiin 3172g, joten myös kasvua on tullut hyvin. Vauvan vointi ei lääkäriä huolettanut, mutta korkean verenpaineen takia jouduin jäämään tarkkailuun yön yli. Yöllä iski voimakas päänsärky ja verenpaine oli pahimmillaan yli 160/110. Sain verenpainetta alentavaa lääkettä ja kipupiikin. Verikokeet olivat kunnossa ja pissanäyte illalla sekä aamulla puhdas, joten raskausmyrkytys saatiin suljettua pois. Hiljalleen myös verenpaineet alkoivat laskea, vaikka olivat edelleen vähän koholla. Lopulta pääsin maanantaina kahden jälkeen kotiin. Nyt täytyy seurailla verenpainetta ja koittaa levätä mahdollisimman paljon. Varsinaista huolta itselläni ei kuitenkaan ole, koska Minillä kuitenkin oli kaikki hyvin. Sairaalassa en ehtinyt olla kuin hiukan vajaa 20h, mutta oli se vaan hirveää. En ole ikinä tykännyt sairaalassa olosta ja nyt vaan vahvistui se, mitä jo synnytystoivelistaan olin kirjoittanut, toive mahdollisimman nopeasta kotiutumisesta.

Ensi maanantaina on jo äitiyspoliklinikalle aika, jos oma vointi vaan pysyy hyvänä, eikä sitä ennen tarvitse ottaa yhteyttä lääkäriin. Oma olo on ainakin ollut parempi. Väsymys vaivaa, mutta verenpaineet ovat nyt pysyneet hyvällä tasolla ja päänsärkykin poissa. Nyt vaan toivotaan, että loppuraskaus sujuu hyvin ja Mini ymmärtäisi itse kääntyä. Aiemmat synnytykset ovat olleet sen verran helppoja ja nopeita ja oma toive on, että myös Mini syntyisi alateitse, eikä sektiota tarvittaisi.

~Susa

1 Comment

  1. Heidi Sakari

    9.5.2019 at 14:56

    Loppuraskaus on kyllä kirjaimellisesti raskasta, ootko muuten tututstunut spinnigbaby-ohjeisiin, jotta vauva kääntyisi itsekseen?

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: