Muutto vihdoin takana

Viimeinen viikko on hurahtanut ohi sellaista vauhtia ettei tahdo perässä pysyä. Viime lauantaina saimme uuden kodin avaimet myöhään illalla. Lähdimme heti miehen kanssa kurkkaamaan asunnolle, mutta paljoa ei nähnyt, kun ainoat lamput olivat vessojen peilikaapeissa ja komerossa. Auton perään nappasimme myös ensimmäiset muuttolaatikot. Sunnuntaina suuntasin heti aamusta uudelle asunnolle siivoamaan ja muuttoauto saapui kolmen jälkeen. Tavarat saatiin nopeasti kannettua sisälle, mutta niiden paikoilleen saaminen olikin sitten toinen juttu. Vielä illalla poikien tullessa kotiin, oli asunto aikamoinen pommi. Maanantai meni siivotessa vanhaa kotia ja iltapäivällä kävimme luovuttamassa avaimet. Stressitaso laski kummasti heti, kun sai toisen asunnon pois ja pystyi keskittymään vain yhteen asuntoon. Tarkoitus oli tiistaina saada uusi koti siihen kuntoon, että voisin viimein siivota paikat kaikesta muuttopölystä, mutta iltapäivällä vietettiin vauvakutsujani.

Aluksi ajattelin, että vauvakutsut tulevat huonoon väliin, mutta teki yllättävän hyvää päästä hetkeksi pois muuttokaaoksesta ystävien seuraan. Vauvakutsut eivät tulleet yllätyksenä, sillä anoppini onnistui pilaamaan yllätyksen möläyttämällä kutsuista minulle sunnuntaina. Kutsujen ajankohtaa en tiennyt, mutta senkin onnistui mieheni minulle kertomaan. Kaikesta huolimatta vauvakutsut olivat ihanat ja minulla oli todella kivaa. Kaverit olivat järjestäneet todella hienot kutsut ja kaikki ruoat olivat todella hyviä tortillapitsoista täytekakkuun ja supersöpöihin kuppikakkuihin. Kutsuilla oli kivaa ohjelmaa ja lahjaksi Minille sain vaippakakun ja muistoksi kutsuista kirjan, jonne vieraat saivat kirjoittaa terveisiä, sekä Minille, että minulle. Kirjaan kirjattin myös veikkaukset Minin syntymäpäivästä, painosta, pituudesta ja nimestä. Kirja on todella kiva muisto ja siihen on helppo itsekin kirjoittaa vaikka synnytyksestä ja vauva-ajasta, koska tilaa jäi hyvin.

Keskiviikon aikana alkoivat viimeisetkin tavarat löytää paikkansa ja sain vihdoin siivottua. Viimein pääsi mittailemaan ja suunnittelemaan, että mitä kaikkea täytyisi vielä hankkia. Meille tuli isona yllätyksenä, että kolmesta makuuhuoneesta vain yhdessä oli vaatekaapit valmiina. Kahdessa muussa makuuhuoneessa oli vaatekaapit silloin kun käytiin asuntoa katsomassa, mutta kaapit eivät olleet kiinteät, joten entiset asukkaat olivat vieneet ne mukanaan. Torstaina kävimme hakemassa Kodin Terrasta uuden ison jääkaapin jääkaappi-pakastimen tilalle. Totuin isoon jääkaappiin, enkä mitenkään pärjää enää pienellä, kun tuntuu ettei sinne mahdu yhtään mitään. Keittiössä haasteita on tuonut myös kaappitila. Enää leivontatavarani eivät mahdu nätisti kaappiin, vaan jouduin laittamaan tavarat huomattavasti pienempään tilaan ylähyllyille. Omat haasteensa on tuonut myös induktioliesi, jonka takia lähes kaikki kattilat ja pannut menevät vaihtoon. Nyt alkaa kuitenkin muutosta ja remontista johtuva stressi olla selätetty, kun on selvillä mitä kaikkea kotona tarvitsee tehdä. Seuraavaksi edessä on vain suunnitelmien toteutus. Laskettuun aikaan ei ole enää jäljellä kuin 8 viikkoa, mutta toivottavasti saamme siihen mennessä kaiken valmiiksi. Voin muuten sanoa, ettei ihan heti tee mieli muuttaa uudestaan, varsinkaan raskaana.

Vielä on uudessa kodissa monta juttua vaiheessa, mutta paikka tuntuu jo kodilta. Myös pojat ovat tykänneet kovasti uudesta kodista ja varsinkin taloyhtiön pihasta. Alle sadan metrin päässä on myös leikkipuisto ja ulkona onkin vietetty aikaa huomattavasti enemmän kuin normaalisti. Meillä on myös todella kiva takapiha ja iso terassi, joka on suurimmaksi osaksi katettu. Kesällä tulee varmasti vietettyä paljon aikaa takapihalla grillaten ja kesästä nauttien. Keskiviikkona päästin pojat ensimmäistä kertaa ikinä keskenään pihalle leikkimään, nyt kun piha on huomattavasti turvallisempi kun lähellä ei mene isoa autotietä ja ikkunasta näkee pihaan. Siivosin sillä aikaa, kun pojat leikkivät ulkona. Aluksi kävin kurkkimassa ikkunasta varmaan minuutin, korkeintaan kahden välein. Tilanne oli itselle jollakin tapaa pelottava. Jotenkin sitä ei vaan ole vielä sopeutunut ajatukseen, että pojat alkavat olla jo niin isoja, että heidät voi päästää keskenään pihalle. Luka kuitenkin aloittaa syksyllä koulun, joten kai se on vaan uskottava, että pojat eivät ole enää pieniä.

Kotona emme mitään kovin isoa remonttia tee, vaan ainoa huone joka menee uusiksi on Minille tuleva lastenhuone. Kirjoittelen siitä sitten ihan omaa postausta ja laitan kuvia, kun saamme huoneen valmiiksi. Laminaatit kävimme laittamassa jo tilaukseen ja maalin värinkin valitsin jo. Tapetti täytyisi vielä löytää, koska ajattelemaani tapettia ei saa enää mistään. Lisäksi olisi tarkoitus maalata portaat, mutta ainakaan tällä erää emme remontoi muuta. Meillä on ihan tarpeeksi hommaa muutenkin, sillä ostoslistalla on sisustusjuttuja, kuten lamppuja, mattoja ja verhoja. Ikean reissua olen suunnitellut parin viikon päähän. Eiköhän me tästä lopulta kuitenkin hyvä saada.

~Susa

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: