Pääsiäisen odotusta

Meidän perheessä ei yleensä ole erityisemmin odotettu pääsiäistä. Tipu on käynyt yön aikana munimassa suklaamunat, mutta muita perinteitä tai tapoja pääsiäiseen liittyen meillä ei ole ollut. Tänä vuonna pääsiäistä odotetaan ehkä hiukan enemmän ja valmistelujakin on tehty. Nyt kun itse on äitiyslomalla niin myös aikaa ja mielenkiintoa pääsiäistouhuihin on huomattavasti enemmän.

Askartelut aloitimme viime viikolla tekemällä pilttipurkeista helpot tiput. Maalasimme purkit keltaisella ja niiden kuivuttua liimasimme paikoilleen silmät ja kartongista tehdyt nokat, sekä laitoimme höyhenet pyrstöiksi. Purkkeihin laitoimme rairuohon kasvamaan. En ole ennen kasvattanut rairuohoa, vaan jos meillä on edes sitä ollut niin olen ostanut sen kaupasta valmiina. En todellakaan ole mikään viherpeukalo, vaan onnistun tappamaan jopa kaktuksenkin. Vähän itseä jännitti, että lähteekö ruoho edes kasvamaan, mutta kyllä sieltä mullan joukosta vaan alkaa ruohoa jo näkymään.

Pikkuhiljaa on myös uuden kodin keittiö tullut tutuksi ja ensimmäiset leipomuksetkin on tullut tehtyä. Pääsiäisen innostamana tein mango-rahkakakkua, jonka koristelin teemaan sopivaksi. Aluksi idea koristelusta oli aivan toisenlainen, mutta koska kaapissa ei ollut tummaa suklaata ja kakun kiilteen läpi näkyi hiukan täytettä joistakin kohdista niin suunnitelmat menivät uusiksi. Kakusta tuli kuitenkin kivan näköinen. Kakku on myös sopivan pieni ja se kannattaakin tehdä halkaisijaltaan normaalia pienempään vuokaan, omani halkaisija on 20cm.

MANGO-RAHKAKAKKU (alkuperäinen ohje täältä)

POHJA:
175 g kauradigestivejä (Semper gluteeniton)
85 g voita

TÄYTE:
6 liivatetta
2 dl vispikermaa
200 g vaniljarahkaa
300 g soseutettua mangoa (Bonne tai Piltti)
2 tl vaniljasokeria
½ dl sokeria
2 rkl sitruunamehua

KIILLE:
1 dl vettä
250 g soseutettua mangoa
1¼ dl hyytelösokeria

OHJE:
Murskaa keksit ja sulata voi, sekoita ne keskenään tasaiseksi massaksi. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja painele keksiseos tasaisesti vuoan pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin täytteen teon ajaksi. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa vispikerma vaahdoksi ja lisää joukkoon vaniljarahka, soseutettu mango, sekä sokerit. Kuumenna sitruunamehu kiehuvaksi ja liuota joukkoon liivatteet joista on puristettu liika vesi pois. Sekoita liivateseos tasaiseksi ja kaada se täytteen joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Kaada täyte vuokaan keksipohjan päälle ja hyydytä jääkaapissa vähintään muutama tunti. Valmista kiille kuumentamalla kattilassa vesi ja soseutettu mango. Kun seos on kiehahtanut, lisää joukkoon koko ajan sekoittaen hyytelösokeri. Keitä seosta miedolla lämmöllä muutama minuutti ja nosta sen jälkeen hetkeksi jäähtymään. Kaada hieman jäähtynyt kiille varoen lusikan avulla täytteen päälle. Laita jääkaappiin hyytymään vähintään pariksi tunniksi tai mielellään yön yli. Kakun hyydyttyä kunnolla siirrä kakku tarjoilualustalle ja koristele. Omani koristelin persikan viipaleilla ja Jellybeans -karkeilla. Karkit sulavat pikkuhiljaa kiilteen päällä, joten ne kannattaa laittaa vasta juuri ennen tarjoilua.

Askarteluja jatkettiin tänään koristelemalla pajunoksia. Virpomassa ei olla poikien kanssa käyty, mutta ajattelin, että saadaan pajunoksista ainakin kivat koristeet kotiin. Vähän aikaa pojat jaksoivat keskittyä, mutta juttujen liimailu pajunoksiin kiinni vaati jatkuvaa apuani ja pojat ehtivät vähän turhautua. Pojat koristelivat molemmat yhden oksan ja ehdein siinä itsekin yhden oksan koristella lähinnä mallia näyttäessäni.

Koristeita olisi voinut olla enemmän ja pari oksaakin jäi vielä koristelematta, joten tätä puuhaa saatamme jatkaa vielä joku toinen päivä, jos innostusta riittää. Saatiin kumminkin ihan kivan näköinen pääsiäiskoriste laittamalla pajunoksat maljakkoon.

Aikaisemmin päivällä olimme poikien kanssa leiponeet myös donitseja, jotka askartelutuokion jälkeen vielä koristelimme. Tein donitseille kuorrutteen tomusokerista, vedestä ja sitruunamehusta. Lisäsin joukkoon myös keltaista pastaväriä ja lopputuloksena oli pirteän keltainen kuorrute. Pursotin kuorrutteen donitsien päälle ja sen jälkeen pojat saivat laittaa haluamansa koristeet kuorrutteen päälle.

Kello alkoi olla paljon ja pojat väsyneitä päivän puuhista, joten he koristelivat molemmat vain kaksi donitsia ja itse koristelin sitten loput kahdeksan. Oliver koristeli ylärivin kaksi ensimmäistä ja Luka ylärivin kaksi viimeistä. Paras juttu oli, kun iltapalan jälkeen sai sitten syödä itse tekemänsä donitsin. Molemmille jäi vielä toiset donitsit huomiselle.

~Susa

Muutto vihdoin takana

Viimeinen viikko on hurahtanut ohi sellaista vauhtia ettei tahdo perässä pysyä. Viime lauantaina saimme uuden kodin avaimet myöhään illalla. Lähdimme heti miehen kanssa kurkkaamaan asunnolle, mutta paljoa ei nähnyt, kun ainoat lamput olivat vessojen peilikaapeissa ja komerossa. Auton perään nappasimme myös ensimmäiset muuttolaatikot. Sunnuntaina suuntasin heti aamusta uudelle asunnolle siivoamaan ja muuttoauto saapui kolmen jälkeen. Tavarat saatiin nopeasti kannettua sisälle, mutta niiden paikoilleen saaminen olikin sitten toinen juttu. Vielä illalla poikien tullessa kotiin, oli asunto aikamoinen pommi. Maanantai meni siivotessa vanhaa kotia ja iltapäivällä kävimme luovuttamassa avaimet. Stressitaso laski kummasti heti, kun sai toisen asunnon pois ja pystyi keskittymään vain yhteen asuntoon. Tarkoitus oli tiistaina saada uusi koti siihen kuntoon, että voisin viimein siivota paikat kaikesta muuttopölystä, mutta iltapäivällä vietettiin vauvakutsujani.

Aluksi ajattelin, että vauvakutsut tulevat huonoon väliin, mutta teki yllättävän hyvää päästä hetkeksi pois muuttokaaoksesta ystävien seuraan. Vauvakutsut eivät tulleet yllätyksenä, sillä anoppini onnistui pilaamaan yllätyksen möläyttämällä kutsuista minulle sunnuntaina. Kutsujen ajankohtaa en tiennyt, mutta senkin onnistui mieheni minulle kertomaan. Kaikesta huolimatta vauvakutsut olivat ihanat ja minulla oli todella kivaa. Kaverit olivat järjestäneet todella hienot kutsut ja kaikki ruoat olivat todella hyviä tortillapitsoista täytekakkuun ja supersöpöihin kuppikakkuihin. Kutsuilla oli kivaa ohjelmaa ja lahjaksi Minille sain vaippakakun ja muistoksi kutsuista kirjan, jonne vieraat saivat kirjoittaa terveisiä, sekä Minille, että minulle. Kirjaan kirjattin myös veikkaukset Minin syntymäpäivästä, painosta, pituudesta ja nimestä. Kirja on todella kiva muisto ja siihen on helppo itsekin kirjoittaa vaikka synnytyksestä ja vauva-ajasta, koska tilaa jäi hyvin.

Keskiviikon aikana alkoivat viimeisetkin tavarat löytää paikkansa ja sain vihdoin siivottua. Viimein pääsi mittailemaan ja suunnittelemaan, että mitä kaikkea täytyisi vielä hankkia. Meille tuli isona yllätyksenä, että kolmesta makuuhuoneesta vain yhdessä oli vaatekaapit valmiina. Kahdessa muussa makuuhuoneessa oli vaatekaapit silloin kun käytiin asuntoa katsomassa, mutta kaapit eivät olleet kiinteät, joten entiset asukkaat olivat vieneet ne mukanaan. Torstaina kävimme hakemassa Kodin Terrasta uuden ison jääkaapin jääkaappi-pakastimen tilalle. Totuin isoon jääkaappiin, enkä mitenkään pärjää enää pienellä, kun tuntuu ettei sinne mahdu yhtään mitään. Keittiössä haasteita on tuonut myös kaappitila. Enää leivontatavarani eivät mahdu nätisti kaappiin, vaan jouduin laittamaan tavarat huomattavasti pienempään tilaan ylähyllyille. Omat haasteensa on tuonut myös induktioliesi, jonka takia lähes kaikki kattilat ja pannut menevät vaihtoon. Nyt alkaa kuitenkin muutosta ja remontista johtuva stressi olla selätetty, kun on selvillä mitä kaikkea kotona tarvitsee tehdä. Seuraavaksi edessä on vain suunnitelmien toteutus. Laskettuun aikaan ei ole enää jäljellä kuin 8 viikkoa, mutta toivottavasti saamme siihen mennessä kaiken valmiiksi. Voin muuten sanoa, ettei ihan heti tee mieli muuttaa uudestaan, varsinkaan raskaana.

Vielä on uudessa kodissa monta juttua vaiheessa, mutta paikka tuntuu jo kodilta. Myös pojat ovat tykänneet kovasti uudesta kodista ja varsinkin taloyhtiön pihasta. Alle sadan metrin päässä on myös leikkipuisto ja ulkona onkin vietetty aikaa huomattavasti enemmän kuin normaalisti. Meillä on myös todella kiva takapiha ja iso terassi, joka on suurimmaksi osaksi katettu. Kesällä tulee varmasti vietettyä paljon aikaa takapihalla grillaten ja kesästä nauttien. Keskiviikkona päästin pojat ensimmäistä kertaa ikinä keskenään pihalle leikkimään, nyt kun piha on huomattavasti turvallisempi kun lähellä ei mene isoa autotietä ja ikkunasta näkee pihaan. Siivosin sillä aikaa, kun pojat leikkivät ulkona. Aluksi kävin kurkkimassa ikkunasta varmaan minuutin, korkeintaan kahden välein. Tilanne oli itselle jollakin tapaa pelottava. Jotenkin sitä ei vaan ole vielä sopeutunut ajatukseen, että pojat alkavat olla jo niin isoja, että heidät voi päästää keskenään pihalle. Luka kuitenkin aloittaa syksyllä koulun, joten kai se on vaan uskottava, että pojat eivät ole enää pieniä.

Kotona emme mitään kovin isoa remonttia tee, vaan ainoa huone joka menee uusiksi on Minille tuleva lastenhuone. Kirjoittelen siitä sitten ihan omaa postausta ja laitan kuvia, kun saamme huoneen valmiiksi. Laminaatit kävimme laittamassa jo tilaukseen ja maalin värinkin valitsin jo. Tapetti täytyisi vielä löytää, koska ajattelemaani tapettia ei saa enää mistään. Lisäksi olisi tarkoitus maalata portaat, mutta ainakaan tällä erää emme remontoi muuta. Meillä on ihan tarpeeksi hommaa muutenkin, sillä ostoslistalla on sisustusjuttuja, kuten lamppuja, mattoja ja verhoja. Ikean reissua olen suunnitellut parin viikon päähän. Eiköhän me tästä lopulta kuitenkin hyvä saada.

~Susa