Viimeinen työpäivä

Tänään oli viimeinen työpäivä ja eilen vein työkavereille vielä viimeisen kerran kakkua. Monia kakkuja he ovatkin päässeet vuosien aikana maistelemaan ja itselle meinasi iskeä pieni paniikki, kun en meinannut millään keksiä millaisen kakun töihin veisin. Tämä olisi se viimeinen kakku, THE KAKKU, joten sen täytyisi olla paras mahdollinen. Perjantaina piti aamulla mennä kauppaan ja vasta myöhään torstai-iltana aloin suunnitella kakkua. Lopputulokseen olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen.

Kakku sai sisälleen kinuski-vadelmatäytteen ja kuorruteeksi sokeri-voikreemin. Päälle tuli vielä vaahtokarkkivaluma, pursotukset sokeri-voikreemistä, vadelmia ja marenkitikkarit.

Viimeinen työpäivä sujui tosi kivasti. Yksi työkaveri oli ostanut minulle kukkia ja toinen Minille suloisen bodyn. Hiukan siinä sai pidätellä, ettei tullut tippa linssiin. Olen iloinen kuitenkin siitä, että minulla oli iltavuoro. Työkaverit lähtivät töistä yksi toisensa jälkeen ja itse pääsi lähtemään viimeisenä. Se oli tavallaan helpompaa, kun ei tarvinnut itse lähteä ja katsoa muiden jäävän töihin. Viimeinen työvuoro oli muutenkin kaikin puolin ihana. Ilta oli mukavan rauhallinen ja asiakkaat jotenkin erityisen kivoja ja hyväntuulisia. Illan kruunasi se, kun viimeiset asiakkaat, jotka käyvät melko usein toivottivat minulle vielä hyvää äitiyslomaa, vaikka en heille ollut edes mitään sanonut. He olivat luultavasti työpaikkani somesta bonganneet, että minulla oli viimeinen työpäivä.

Työpäivän jälkeen tyhjensin vielä pukukaappini ja tyhjää kaappia katsellessa alkoi iskeä haikea olo, vaikka vielä ei kunnolla sisäistäkään, että sinne töihin ei enää mene. Tarkoitus on olla kotona ainakin siihen saakka, kunnes Mini täyttää 2-vuotta ja hyvin todennäköisesti lähden sen jälkeen opiskelemaan, joten varmuutta siitä palaanko töihin enää lainkaan ei ole. Huomenna aamulla käyn vielä palauttamassa avaimet ja sitten se olisi siinä.

Laskettuun aikaan on vielä jäljellä 2,5 kuukautta ja aluksi olin hiukan huolissani, että saanko ajan kotona kulumaan. Enää en ole ajan kulumisesta huolissani sillä teimme perjantaina vihdoin ja viimein asuntokaupat ja kahden viikon päästä edessä olisi muutto. Ihanaa kun vihdoin pääsee laittamaan huonetta vauvalle ja muutenkin saa laittaa kotia kuntoon. Pikkuista pintaremonttia olisi tarkoitus tehdä vauvan huoneessa ja todennäköisesti myös yläkerran lattiat menevät vaihtoon. Kyllä, yläkerran. Minä, joka olen jo vuosia sanonut etten halua asua monikerroksisessa talossa muutan kaksikerroksiseen rivitaloon. En olisi tätä ihan heti uskonut, mutta rakastuin taloon jo ensisilmäyksellä, joten ei auta kuin totutella ajatukseen kahdesta kerroksesta ja imurin raahaamisesta ylös alas portaita pitkin.

Nyt edessä olisi sitten monen monta muutosta ja totuttelua uudenlaiseen arkeen. Haikein fiiliksin, mutta kuitenkin innolla mennään kohti tulevaa.

~Susa

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: