Viikko kotona

RV 30+2

Viikko on kulunut siitä, kun olin töissä viimeistä päivää. Yllättävän vauhdikkaasti on aika kulunut. Alkuviikosta vietin kahdenkeskistä aikaa poikien kanssa. Tiistaina käytiin Lukan kanssa ostamassa hänelle uusia paitoja pieniksi jääneiden tilalle. Kävimme myös kahdestaan syömässä Ristorante Momentossa. Keskiviikkona aamupäivällä puolestaan kävin Oliverin kanssa uimassa. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä Luka alkoi oksentaa ja saimme vieraaksemme vatsataudin. Loppuviikko menikin sitten siitä toipuessa. Sunnuntaina oli jo ihan hyvä olo ja päästiin ulkoilemaan koko perhe. Saatiin siivottua meidän ulkovarasto ja imuroin samalla autonkin sisältä. Jonkin verran ollaan saatu tavaroitakin pakattua ja viikonloppuna olisi sitten vihdoin muutto edessä.

Tänään päästiin miehen kanssa myös moikkaamaan Miniä, kun meillä oli aamulla äitiyspoliklinikalla kasvukontrolli-ultra. Käynti oli vartissa ohi ja vähän jäi ehkä harmittamaan, kun kätilö vain nopeasti ultrasi tarvittavat jutut, mutta ei yhtään ylimääräistä. Mitään kuvia ei myöskään saatu mukaan. Pääasia oli kuitenkin, että kaikki oli kunnossa. Hiukan olen ollut huolissani siitä, kun supisteluja on ollut jonkin verran, mutta mitään ”vahinkoa” ne eivät ole saaneet aikaiseksi ja kohdunkaulaakin oli hyvin jäljellä. Tänään raskausviikkoja on kasassa 30+2 ja Minillä oli painoa 1437g. Kokoarvioksi kätilö antoi 3,3-3,4kg. Luka painoi syntyessään 3250g ja Oliver 3375g joten hyvin samaa kokoa näyttäisi meidän Minikin olevan. Positiivisena yllätyksenä saatiin vielä aika yhteen ultraan raskausviikolle 37, joten kerran päästään vielä Mini näkemään ennen synnytystä.

Lukan päästyä eskarista otimme suunnaksi Leo’s leikkimaan, jonne tuli työkaverini ja hänen 5-vuotias tyttönsä, sekä myös Minin tuleva kummitäti, toinen työkaverini. Pojilla oli todella hauskaa ja itsekin nautin kun sai hiukan aikuista seuraa ja pääsi kotoa pois muutaman päivän makaamisen jälkeen. Leikkien jälkeen suuntasimme vielä Rossoon syömään ja samalla pääsi hiukan moikkaamaan työkavereita.

Viikon kotona olon jälkeen on pakko sanoa, että kyllä tämä vaan on kivaa. Poikien kanssa ehtii touhuta enemmän ja nyt on saanut rauhassa tehdä hommia lähestyvän muuton eteen. Kohta pääsee myös laittamaan kotia ja lastenhuonetta. Laskettuun aikaan ei ole jäljellä enää kuin 10 viikkoa, joten innolla odotan, että saa kaiken laitettua valmiiksi ja sitten voi vihdoin alkaa ottaa rennommin ja suunnata ajatukset lähestyvään synnytykseen. Parasta on ollut se ettei jatkuvasti ole kiire töihin ja milloin minnekin. Minulla kiire on kyllä usein itse aiheutettua, sillä tapoihini kuuluu lähteä aina vähän viime tipassa joka paikkaan. Nyt kiireestä ei stressaa ehkä enää ihan yhtä pahasti kuin aiemmin.

~Susa

Viimeinen työpäivä

Tänään oli viimeinen työpäivä ja eilen vein työkavereille vielä viimeisen kerran kakkua. Monia kakkuja he ovatkin päässeet vuosien aikana maistelemaan ja itselle meinasi iskeä pieni paniikki, kun en meinannut millään keksiä millaisen kakun töihin veisin. Tämä olisi se viimeinen kakku, THE KAKKU, joten sen täytyisi olla paras mahdollinen. Perjantaina piti aamulla mennä kauppaan ja vasta myöhään torstai-iltana aloin suunnitella kakkua. Lopputulokseen olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen.

Kakku sai sisälleen kinuski-vadelmatäytteen ja kuorruteeksi sokeri-voikreemin. Päälle tuli vielä vaahtokarkkivaluma, pursotukset sokeri-voikreemistä, vadelmia ja marenkitikkarit.

Viimeinen työpäivä sujui tosi kivasti. Yksi työkaveri oli ostanut minulle kukkia ja toinen Minille suloisen bodyn. Hiukan siinä sai pidätellä, ettei tullut tippa linssiin. Olen iloinen kuitenkin siitä, että minulla oli iltavuoro. Työkaverit lähtivät töistä yksi toisensa jälkeen ja itse pääsi lähtemään viimeisenä. Se oli tavallaan helpompaa, kun ei tarvinnut itse lähteä ja katsoa muiden jäävän töihin. Viimeinen työvuoro oli muutenkin kaikin puolin ihana. Ilta oli mukavan rauhallinen ja asiakkaat jotenkin erityisen kivoja ja hyväntuulisia. Illan kruunasi se, kun viimeiset asiakkaat, jotka käyvät melko usein toivottivat minulle vielä hyvää äitiyslomaa, vaikka en heille ollut edes mitään sanonut. He olivat luultavasti työpaikkani somesta bonganneet, että minulla oli viimeinen työpäivä.

Työpäivän jälkeen tyhjensin vielä pukukaappini ja tyhjää kaappia katsellessa alkoi iskeä haikea olo, vaikka vielä ei kunnolla sisäistäkään, että sinne töihin ei enää mene. Tarkoitus on olla kotona ainakin siihen saakka, kunnes Mini täyttää 2-vuotta ja hyvin todennäköisesti lähden sen jälkeen opiskelemaan, joten varmuutta siitä palaanko töihin enää lainkaan ei ole. Huomenna aamulla käyn vielä palauttamassa avaimet ja sitten se olisi siinä.

Laskettuun aikaan on vielä jäljellä 2,5 kuukautta ja aluksi olin hiukan huolissani, että saanko ajan kotona kulumaan. Enää en ole ajan kulumisesta huolissani sillä teimme perjantaina vihdoin ja viimein asuntokaupat ja kahden viikon päästä edessä olisi muutto. Ihanaa kun vihdoin pääsee laittamaan huonetta vauvalle ja muutenkin saa laittaa kotia kuntoon. Pikkuista pintaremonttia olisi tarkoitus tehdä vauvan huoneessa ja todennäköisesti myös yläkerran lattiat menevät vaihtoon. Kyllä, yläkerran. Minä, joka olen jo vuosia sanonut etten halua asua monikerroksisessa talossa muutan kaksikerroksiseen rivitaloon. En olisi tätä ihan heti uskonut, mutta rakastuin taloon jo ensisilmäyksellä, joten ei auta kuin totutella ajatukseen kahdesta kerroksesta ja imurin raahaamisesta ylös alas portaita pitkin.

Nyt edessä olisi sitten monen monta muutosta ja totuttelua uudenlaiseen arkeen. Haikein fiiliksin, mutta kuitenkin innolla mennään kohti tulevaa.

~Susa

Lasten kanssa askartelu

Tajusin ettei olla poikien kanssa askarreltu tänä vuonna vielä mitään. Viimeisimmät askartelut ollaan tehty joulun alla ja sitä ennen varmaankin viime syksynä poikien synttäreille. Askartelu on kivaa puuhaa, varsinkin nyt, kun pojat ovat jo isompia ja jaksavat useimmiten keskittyä. Huono puoli siinä, että pojat ovat isompia ja itsenäisempiä on oma laiskistuminen. Pojat keksivät helpommin itselleen tekemistä ja itse saa sitä kuuluisaa omaa aikaa. Nyt kun työt alkavat häämöttää loppuaan ja aikaa touhuta lasten kanssa on enemmän, joutavat selitykset romukoppaan ja yhdessä aletaan taas tehdä ja touhuta enemmän.

Lukan Minecraft-synttäreille askarreltiin pilttipurkeista tällaiset kivat Creeper-juomamukit. Sen jälkeen niillä ei ole ollut enää käyttöä vaan ne ovat keränneet pölyä keittiön hyllyllä. Edellisenä viikonloppuna keksein mukeille vihdoin käyttöä.

Ne ovat nimittäin aivan täydelliset hamahelmien säilytykseen. Minecraft-pelissä rakennetaan ja hamahelmistä voi myös rakennella kaikenlaista joten tykästyin ideaan. Laitoin pilttipurkkien kansien sisäpuolelle teipinpalat reikiä peittämään, jotta hamahelmet eivät pääse tippumaan purkeista ulos. Purkeista tuli kivan värikkäitä. Tällä hetkellä niiden paikka on vielä keittiön hyllyllä, mutta kunhan päästään muuttamaan niin ne pääsevät poikien huoneeseen koristeeksi.

Arkistojen kätköistä paljastui, että vuosi 2016 on ollut meillä askartelun aikaa. Onkin muuten ainoa vuosi, jolloin tehtiin poikien kanssa joulukortit isovanhemmille. Tehtiin myös hamahelmistä ensimmäiset joulukuusenkoristeet (näitä on tullut myöhemmin tehtyä lisää).

Viime aikoina luovuutta on tullut käytettyä leipomiseen ja leivottu on paljon, todella paljon. Nyt olisi hyvä aika vähän vähentää leipomista ja suunnata luovuutta vaikkapa askarteluun. Käytiin viime tiistaina Oliverin kanssa kirjastossa etsimässä inspiraatiota askarteluihin, mutta tuloksetta. Tutkittuani hiukan internetin ihmeellistä maailmaa alkoi ideoita askarteluun vihdoin löytyä.

Käytiin hiukan täydentämässä meidän maalivarastoja ja sen lisäksi ostettiin pieniä kertakäyttölautasia. Lähestyvää pääsiäistä ajatellen olisin halunnut ostaa myös sellaisia kananmunan muotoisia massapalloja, mutta emme löytäneet kuin ainoastaan pyöreitä. Olen kerrankin ajoissa ja pääsiäiseen on onneksi vielä hyvin aikaa, joten niitä ehditään varmasti myöhemminkin hankkimaan.

Suunnitelmissa oli askarrella Angry Birds -aiheisia koristeita kertakäyttölautasista. Pojat pääsivät kumpikin maalaamaan kaksi lautasta ja itse näytin hiukan mallia ja maalasin yhden. Lautaset oli tarkoitus jättää yöksi kuivumaan, mutta seuraavana päivänä ei ehditty askarteluja jatkaa ja sitten jo vähän unohdettiinkin koko homma.

Ajattelin, että olisi kiva saada jotain valmiiksi myös samana päivänä joten lautasten maalailun jälkeen tehtiin massapalloista vielä pokemonpalloja. Maalasin itse palloihin mustalla maalilla keskiviivan ja pojat saivat maalata pallojen yläosat. Laitoin massapalloihin grillitikut pidikkeeksi maalaamista helpottamaan.

Tarkoitus oli tosiaan jatkaa askarteluja heti seuraavana päivänä, mutta lautaset saatiinkin tehtyä valmiiksi vasta tänään. Niistä tuli kyllä tosi kivat. Luulen, että tänä vuonna meillä tehdään pääsiäisaskartelut muutenkin Angry Birds -teemalla.

~Susa

3kk laskettuun aikaan

RV 25+5

Tänään raskausviikkoja on kasassa 27+0. Laskettuun aikaan on jäljellä enää 3 kuukautta ja raskauden viimeinen kolmanneskin starttaa jo ensi viikolla.

Raskauden ensimmäinen kolmannes tuntui matelevan. Ensimmäistä ultraa odottaessa päivät tuntuivat todella pitkiltä. Toinen kolmannes puolestaan on mennyt hyvinkin vauhdikkaasti ja raskausviikot ovat vaihtuneet välillä ihan huomaamatta.

Tämä raskaus ei ole ollut helpoimmasta päästä, mutta huonomminkin voisi olla. Alkuraskaudessa vaivasi kova väsymys ja myös pahoinvointi oli riesana. Kilpirauhaslääkityksen nosto ja raudan aloittaminen toivat helpotusta väsymykseen ja pahoinvointikin loppui 14. raskausviikolla. Sen jälkeen pahoinvointi on vaivannut vain muutaman kerran ja syynä on ollut päänsärky tai liian tyhjäksi päässyt vatsa. Ensimmäisestä kolmanneksesta asti riesana ovat olleet myös finnit ja todella helposti rasvoittuva iho. Raskauden mukanaan tuomasta ”hehkusta” ei ole kyllä täällä ollut tietoakaan.

Toisen kolmanneksen alussa oli muutama viikko, kun voin todella hyvin. Pahoinvointi oli lähes kokonaan poissa ja väsymyskin oli helpottanut. 17. raskausviikolla alkoivat kuitenkin selkävaivat. 10 viikkoa selkävaivojen kanssa eläneenä, niihin on alkanut jo tottua, mutta eivät ne kyllä ole helpottaneet. Töissä on tarvinnut käyttää tukivyötä ja pitkään aikaan en ole työpäivästä selvinnyt ilman särkylääkettä. Talviloma tuli todella hyvään väliin ja töihin palasin loman jälkeen hyvillä mielin. Reilun viikon verran ehdein töissä loman jälkeen olemaan, kunnes selkä alkoi taas olla todella pahassa kunnossa. Kotona selän kanssa pärjää hyvin, kun pystyy liikkumaan ja lepäämään sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Töissä taas on oltava koko ajan jaloillaan, mistä selkä ottaa hyvinkin pian nokkiinsa.

Pomo on kyllä ollut ihanan joustava ja viimeinen työpäiväkin olisi jo kahden viikon päästä. Pidän kaikki mahdolliset lomat pois ennen äitiysloman alkua. Sairaslomaakaan en ole montaa päivää pitänyt, vaikka aihetta olisi kyllä varmasti ollut. Välillä on ollut tosi rikkinäinen olo, kun töihin on lähtenyt. Jotenkin sitä stressaa töistä poissa olemista. Nyt on ihana tietää, ettei töitä ole enää paljoa jäljellä. Halu olla töissä on kuitenkin ollut kova. Itselle on ollut jollakin tapaa paha paikka hakea sairaslomaa, mutta vauvan vointi edellä olen kuitenkin mennyt. Rakenneultrassa kaikki oli kunnossa ja Mini on muutenkin ollut todella vilkas ja liikkuvainen. Mikäli Minin voinnissa olisi ollut jotakin huolestuttavaa, niin silloin olisin myös herkemmin sairaslomaa hakenut. Meillä on myös ylimääräinen ultra tulossa 25.3 ja päästään vielä kurkkaamaan mitä Minille kuuluu.

Ihan hirveästi hankintoja ei ole enää tekemättä. Paljon tavaraa on vielä pojilta tallessa ja vauvanvaatteita olen myös shoppaillut. Tein muutama päivä sitten listaa, että minkä kokoisia vaatteita on minkä verran. Vaatepuoli alkaa olla aikalailla kunnossa. Tärkeimmät puuttuvat hankinnat ovat pinnasänky ja turvakaukalo. Pinnasängynkin olen jo valmiiksi katsonut. Kovasti sitä haluaisi päästä laittamaan lastenhuonetta, mutta meidän asuntokaupat ovat valitettavasti viivästyneet ja vieläkään ei olla aivan varmoja, että koska päästään muuttamaan. Pikkuhiljaa olen kuitenkin alkanut käydä kaappeja läpi ja heitellä turhia tavaroita pois. Toivottavasti ei mene enää kauaa, että pääsee laittamaan uutta kotia kuntoon.

~Susa