Talviloma Kuusamossa

Tämä ja viime viikko meni talvilomaa viettäen. Viime viikon torstaina lähdimme Kuusamoon, josta olimme vuokranneet mökin. Mökki oli paritalo, joka oli tosi kätevä, kun mukana reissussa oli myös äitini ja hänen miehensä. Mökki vuokrattiin Lomarenkaan kautta. Ensimmäistä kertaa Kuusamossa olimme kaksi vuotta sitten ja silloinkin mökin vuokraus tapahtui Lomarenkaan kautta. Molempiin mökkeihin olemme olleet todella tyytyväisiä. Molemmilla kerroilla meillä on myös ollut koirat reissussa mukana, joten on ollut kiva, kun ollaan löydetty mökit missä lemmikit ovat sallittuja. Viime talvena ei menty Kuusamoon ja se jäi hiukan harmittamaan. Käytiin kuitenkin viime maaliskuussa miehen kanssa kaksin Kolilla ja se oli kyllä kiva reissu. Siitä reissusta voit lukea lisää täältä.

Lähdimme ajelemaan Kuusamoon torstaina aamulla hiukan ennen kuutta. Perillä mökillä olimme joskus kuuden aikoihin illalla, Kuusamossa puolestaan olimme varmaan jo joskus viiden maissa (kävimme syömässä ja kaupassa ennen mökille menoa). Matka Porista Kuusamoon kestää 9 tuntia, mutta pysähdyksien kanssa matkaan menee helposti 11-12 tuntia. Pitkä automatka raskaana selkäkipujen ja jatkuvan pissahädän kanssa tuo myös omat mutkansa matkaan. Ei ihan heti tee mieli lähteä uudelleen pitkälle automatkalle raskaana.

Torstai kului matkustamiseen ja perjantai matkasta palautumiseen. Perjantaita vietettiin mökille asettautumalla. Ulkoiltiin ja grillattiin nuotiolla leipää ja makkaraa. Päivällä käytiin miehen kanssa kaksin Kuusamon Prismassa ja oli varmaan ensimmäinen kerta kolmeen vuoteen, kun käytiin yhdessä kaupassa! Se oli harvinaisen hassu ja outo hetki. Mökille palattuamme tein ruokaa. Ruokakuluissa sai säästettyä paljon, kun teki itse viikon ruoat.

Lauantaina alkoi matkaväsymys viimein olla ohitse ja lähdimme käymään Kuusamossa olevassa Oulangan kansallispuistossa. Reitti oli suurinpiirtein kilometrin verran ja lapsetkin jaksoivat sen aika hyvin kävellä. Maisemat olivat kauniit, mutta vähän tunnelmaa latisti aivan harmaa taivas. Reitti oli myös hiukan vaarallinen alhaalla virtaavan kosken vuoksi ja poikia sai pitää tarkkaan silmällä.

Reitin päässä oli kiva taukopaikka, jossa sai tehtyä tulen ja paistettua makkarat. Paluumatka takaisin sujui huomattavasti nopeammin ja rauhallisemmissa merkeissä, kun saatiin evästä nassuun ja lisää energiaa.

Kivoja kuvia en juurikaan saanut harmaan taivaan takia, mutta paikka oli kyllä näkemisen arvoinen.

Kansallispuistosta suuntasimme vielä Rukan keskustaan. Siellä oli jokin tapahtuma ja nähtävillä oli poro ja huskyja. Pojat pääsivät myös poroajelulle. Lisäksi sieltä löytyi lapsille pieni leikkipuisto ja jäästä tehtyjä liukumäkiä, sekä myös pari isoa lumikasaa. Tekemistä ja touhuttavaa lapsille siis riitti.

Sunnuntai kului rennosti mökillä oleskellen. Maanantaina aamulla puolestaan suuntasimme Kuusamon Angry Birds Activity Parkiin. Paikka tuntui vähän pieneltä sen jälkeen kun on tottunut Porin Leo’s leikkimaahan, mutta hyvin siellä saatiin pari tuntia kulumaan. Poikien ehdoton lemppari oli juustomeri. Lukalta irtosi myös toinen maitohammas tällä reissulla. Onneksi hammas tippui aivan juustomeren viereen, eikä itse mereen, niin saatiin se talteen.

Tiistaina oli reissun ainoa oikeasti kirkas päivä ja taivas oli upean sininen, eikä tylsän harmaa, mitä se oli muuten koko reissun ajan. Emme olisi voineet valita parempaa päivää lähteä Riisitunturin kansallispuistoon, joka sijaitsee Posiolla, vajaan tunnin ajomatkan päässä Kuusamosta. Maisemat olivat mahtavat. Paksu lumikerros joka peittää puut on todella kaunis.

Kuljimme lyhyen reitin, jonka pituudeksi oli merkitty 1,7km, mutta aktiivisuusrannekkeen mukaan matka oli kyllä 2,4km ja pitkältä se tuntuikin. Menomatka reitin päässä sijaitsevalle pienelle mökille oli lähes kokonaan ylämäkeä. Raskauden mukana tuomat selkäkipuni eivät juurikaan tuosta kävelymatkasta innostuneet. Onneksi paluumatka oli huomattavasti kevyempi loivan alamäen vuoksi. Maisemat Riisitunturin huipulta olivat kyllä näkemisen arvoiset, vaikka maisemien näkemisen kurjana puolena olikin selkäkipu. Riisitunturilta löytyy muitakin reittejä, joista pisin oli yli 20km.

Lyhyin reitti tuntui olevan lapsille liian pitkä. Luka jaksoi matkan kohtalaisen hyvin, mutta Oliverille matka oli liikaa. Mukavampi reissu olisi varmasti ollut ilman lapsia, mutta tulipahan tämäkin tehtyä.

Keskiviikkona suuntasimme Lammintuvalle. Lammintupa sijaitsee Kuusamossa ja tarjoaa erilaisia ohjelmapalveluita. Siellä pääsee poroajelulle ja ruokkimaan poroja. Siellä on myös paljon huskyja ja huskyajelullekin pääsee. Lisäksi löytyy kahvila ja lounasta.

Lapsille on myös pikkuinen “pulkkamäki”, jota voi laskea liukureilla, sekä pieni tunnelirata putkista ja työnnettävä reki. Lapsille löytyy myös moottorikelkkailua. Paikka on kyllä tosi kiva, mutta aikamoista rahastusta. Poroajelu maksaa 15e / hlö ja huskyajelu 30e / hlö. En muista, että kaksi vuotta sitten hinnat olisivat olleet noin törkeät. Kahvila on kyllä kiva ja kohtuuhintainen. Oli kiva, että tarjolla oli myös gluteenittomia vaihtoehtoja. Syömäni mustikkapiirakka ei ollut lainkaan hullumpi.

Kuusamo 2017

Tällä kertaa emme rahojamme sinne tuhlanneet, mutta kaksi vuotta sitten kävimme koko perhe poroajelulla, jonka jälkeen pojat saivat syöttää Simo-poroa jäkälällä.

Lammintuvalta suuntasimme vielä pulkkamäkeen Rukalle. Itse kiipesin mäen ylös kerran ja loppuajan tyydyin katselemaan poikien ja miehen pulkkailua.

Torstaina oli viimeinen päivämme Kuusamossa ja suuntasimme Kuusamon Tropiikkiin nauttimaan kylpylästä. Ystävänpäivän kunniaksi kylpylässä oli tarjous kaksi yhden hinnalla, joten kylpyläreissu ei edes tullut kovin kalliiksi. Kylpylä oli kiva ja tykkäsin trooppisesta tunnelmasta. Kylpylässä oli muutama poreallas, lastenallas ja iso allas, joka mutkitteli. Lisäksi löytyi yksi vesiliukumäki. Lukasta kehittyi melkoinen vesipeto ja liukumäki oli ihan paras juttu. Ensin mäki laskettiin isän kanssa, sitten yksin niin, että otettiin alhaalta vastaan ja lopuksi poika paineli mäkeä ylös alas minkä kerkesi, eikä alhaalla saanut edes ottaa kiinni. Oliver oli aluksi kauhuissaan ja roikkui kiinni joko minussa tai miehessä. Lopulta hänkin alkoi saada hiukan rohkeutta. Vesiliukumäestä hän laski vain kerran isän sylissä, mutta altaan matalammassa osassa hän uskalsi lopulta jo liikkua yksinkin ja hauskaakin oli.

Perjantaina syötiin mökillä aamupalaa, pakkailtiin ja siivottiin. Kotia kohti lähdimme ajelemaan puoli 12 aikoihin. Paluumatkalla vessataukojen määrä oli vain puolet menomatkan määrästä, mutta selkä kipuili sitäkin enemmän ja matka kotiin tuntui kestävän ikuisuuden. Kotona olimme vähän jälkeen yhdentoista. Sitkeästi pojat jaksoivat olla hereillä, kunnes kymmeneltä viimein nukahtivat autoon.

Kaiken kaikkiaan oli kiva reissu, mutta kyllä oli ihanaa tulla takaisin kotiin. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun viikon jälkeen pääsee omaan keittiöön leipomaan. Nukuin myös pitkästä aikaa koko yön heräämättä. On se oma sänky vaan paras paikka nukkua.

~Susa

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: