Raskaus ja selkäkivut

RV 21+4

Raskauden aikaiset selkäkivut ovat olleet riesana jo esikoista odottaessani, enkä ole tässäkään raskaudessa niiltä välttynyt, vaan päinvastoin, ne ovat vaivanneet enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Toki minulla on nyt myös painoa enemmän kuin aiemmin. Painan jo tässä kohtaa raskautta enemmän kuin silloin, kun menin synnyttämään esikoista.

Esikoista odottaessa olin 19-vuotias, eikä minulla ollut juurikaan tietoa raskauden vaikutuksesta selkään tai sen aiheuttamista ongelmista. Minua on jäänyt ärsyttämään, ettei minulle silloin kerrottu tukivyön käytöstä tai muutenkaan neuvottu kääntymään fysioterapeutin puoleen. Minulle sanottiin työterveyshuollossa vain, että jos selkä vaivaisi raskauden jälkeen, niin se kannattaisi kuvata. Muistan myös erään mieslääkärin töksäyttäneen minulle, että raskaus ei ole sairaus. Töistä jouduin vastahakoisesti jäämään pois 4 kuukautta ennen laskettua aikaa. Loppuaika töissä oli sitä, että tein töitä pari päivää ja olin sairaslomalla viikon, kävin taas kokeilemassa pari päivää töissä ja olin taas sairaslomalla viikon. Kotiin jäätyäni selkä oli parempi, eikä minulla käynyt mielessäkään enää siinä kohtaa hakea apua selän ongelmiin. Synnytyksen jälkeen selkä ei enää vaivannut. Tulin uudelleen raskaaksi esikoisen ollessa vain muutaman kuukauden ikäinen. Tässä raskaudessa painoa tuli kuitenkin huomattavasti maltillisemmin ja koska olin esikoisen kanssa kotona pystyin toimimaan selän kanssa ilman, että se juurikaan vaivasi.

Tämän raskauden alkupuolella osasin jo odottaa, että selkä alkaisi vaivaamaan jossakin vaiheessa. Olin yllättynyt, kun vielä joulukuun puolen välin paikkeilla selkä ei ollut vihoitellut lainkaan. Iloitsin kuitenkin turhan aikaisin, sillä selkäkivut iskivät kuin salama kirkkaalta taivaalta vain muutama päivä joulun jälkeen raskausviikolla 18. Aloin heti selän vaivatessa hankkia tietoa erilaisista tukivöistä ja tutkin eri vaihtoehtoja. Päädyin tilaamaan netistä SI-niveltä tukevan Nordicaren Mamma Fix -tukivyön. Tukivöitä on mahdollista saada myös apuvälinelainaamosta äitiysneuvolan kautta. En halunnut kuitenkaan jäädä odottelemaan ja tiesin ettei tukivyö minun kohdallani olisi turha ostos, joten päätin hankkia heti oman. Hinta oli toimituskulujen kanssa hiukan vajaa 40 euroa, mikä ei minusta ollut edes paha hinta, kun on kyse omasta hyvinvoinnista. Kalliimmat vyöt saattavat maksaa jopa satoja euroja.

Tukivyöstä oli apua ensimmäiset kaksi viikkoa. Sitten minulla alkoi pidempi työputki (6 päivää töitä, 1 vapaa, 5 päivää töitä) ja selkä ei enää kestänyt menossa mukana. Viime viikonlopun tein töitä hammasta purren ja ajattelin, että jotenkin on nyt selvittävä vapaisiin saakka. Ilman panadolia en olisi töistä selvinnyt. Työpäivistä ei ehtinyt lainkaan palautua. Perjantain iltavuoron jälkeen mennessäni lauantaina aamuvuoroon oli oloni kuin katujyrän alle jääneellä. Vihdoin tuli maanantai ja kahden päivän vapaat. Selkä vaivasi kuitenkin edelleen ja keskiviikkona ei auttanut muu kuin mennä työterveyslääkäriin hakemaan sairaslomaa. Työterveyslääkäri oli iloisesti yllättynyt siitä kuinka hyvin olin ottanut asioista selvää. Lääkäri kurkkasi alaselkää ja totesi heti, että selässä on havaittavissa selkeä puoliero. Olin tavallaan helpottunut, että kivuille löytyi selkeä syy. Sain sairaslomaa tämän viikon ja jäin odottamaan fysioterapeutin aikaa.

Maanantain ja tiistain olin pärjännyt kotosalla ilman särkylääkettä, vaikka selkä jonkin verran vaivasikin. Keskiviikkona selkä otti kuitenkin taas kunnolla nokkiinsa, kun kävelin poikien kanssa muutaman sata metriä lähipuistoon. Puistoon meno sujui vielä kohtalaisen hyvin, mutta kotimatka oli täyttä tuskaa. Kipu säteili jonkin verran myös jalkoihin ja alaselkä tuntui olevan tulessa. Kävely oli hidasta ja katkonaista. Viimeiset 100 metriä tekivät niin kipeää, että itkua sai pidätellä. Kotiin päästessä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa särkylääkettä.

Tänään oli vihdoin odotettu aika fysioterapeutille. Sain jumppaohjeita, jotka sekä vahvistavat, että rentouttavat selkää. Koin käynnin hyödylliseksi, mutta jäin ehkä kuitenkin kaipaamaan enemmän tietoa, varsinkin siitä puolierosta. Raskausaikana puolierolle ei tehdä mitään vaan selän tilannetta kannattaa katsoa paremmin sitten synnytyksen jälkeen. Pienellä jännityksellä odotan ensi viikkoa ja töihin menoa. Selän tilanne tuskin helpottuu mihinkään, varsinkin kun vatsa kasvaa ja paino nousee. Tarkoituksena olisi kuitenkin saada olotila siedettäväksi, että selän kanssa pystyisi arjessa toimimaan.

Tämän viikon olen ollut kotona ja vaikeinta on ollut se, että pitäisi levätä, mutta en oikein osaa olla paikoillani. Pitkään paikallaan istuminen ei myöskään ole hyväksi, vaan liikkuakin pitäisi. Lasten kanssa ei myöskään jaksa koko päivää olla neljän seinän sisällä, mutta jo muutaman sadan metrin kävelymatkakin saa selän todella kipeäksi. Nyt ei auta muu kuin alkaa ahkerasti jumppaamaan selkää ja toivoa, että kivut alkavat hellittää. Tukivyökin pääsee nyt ihan jokapäiväiseen käyttöön. Kauhulla odotan parin viikon päässä olevaa talvilomaa ja reissua Kuusamoon. Matka kestää ilman pysähdyksiä 9 tuntia ja autossa pitkään istuminen tuskin tekee selälle kovin hyvää. Muuten talviloma tulee kyllä hyvään paikkaan, kun ottaa huomioon selän tilanteen.

~Susa

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: