Meille tulee vauva

Ihanaa, kun vihdoin saan jakaa vauvauutisen tännekin. Tänään käytiin rakenneultrassa ja todettiin vauvalla (Miniksi häntä kutsumme) olevan kaikki hyvin. Mikään salaisuus raskauteni ei ole ollut enää ensimmäisen ultran jälkeen, joka oli marraskuussa. En kuitenkaan halunnut uutista somessa paljastaa ennen rakenneultraa, koska halusin varmistua, että Mini voi hyvin.

Positiivisen raskaustestin tein syyskuun lopulla. Testin tein aamulla ennen iltavuoroa. Ensimmäisenä vauvauutisen kerroin samana päivänä töissä parhaalle työkaverilleni, joka on alusta asti myötäelänyt mukana matkassa ja tiennyt vauvan yrittämisestä. Samana iltana töiden jälkeen kerroin myös miehelle. Pomolle tarkoitus oli kertoa vasta ensimmäisen ultran jälkeen, mutta koska alkuraskauden väsymys ja pahoinvointi vaivasivat toden teolla, kerroin pomollekin hyvin pian positiivisen testin jälkeen. Seuraavat kuusi viikkoa olivat todella vaikeaa aikaa, kun odoteltiin ensimmäistä ultraa. Oli ihanaa, että oli yksi ystävä jolle pystyi puhumaan raskauteen liittyvistä asioista. Vauvauutisen salaaminen tuntui kovin vaikealta. Kaiken lisäksi alkuraskauden turvotus oli järkyttävää ja mahakin pullahti esiin todella aikaisin. Lopulta koitti ensimmäisen ultran aika. Siellä kaikki oli kunnossa ja pääsin viimein kertomaan vauvauutisen sukulaisille ja työkavereille.

Ensimmäinen ultraäänitutkimus oli marraskuun 15. päivä torstaina. Tein isovanhemmille tällaiset Kesäkuun 2019 kalenterit, joissa on laskettu aika sydämellä ympyröitynä ja ultrakuva mukana, jotta varmasti tajuavat mistä on kyse. Minin laskettu aika on siis 1.6.2019. Perjantaina kyläiltiin äitini luona ja pojat antoivat hänelle oman kalenterin ja lauantaina käytiin miehen vanhemmilla juhlistamassa isänpäivää jälkikäteen ja pojat antoivat kalenterin mieheni isälle.

Perjantaina leivoin myös tuttipipareita, jotka kuorrutin vielä lauantaina. Mennessäni lauantaina töihin iltavuoroon vein tuttipiparit viestin kera taukopöydälle. Viesti ja piparit aiheuttivat hämmennystä. Yksi uskaltautui heti onnittelemaan, toinen kysyi varovasti, että tuleeko teille vauva ja kolmas kysyi, että mikäs juttu se tämä oikein on. Lopulta uutinen vauvasta tuli kaikille selväksi.

Ensimmäisellä kolmanneksella väsymys oli riesana ja kilpirauhaslääkitystä jouduttiin nostamaan. Se auttoi hetkellisesti, kunnes kuitenkin hemoglobiini tipahti ja väsymys paheni jälleen. Raudan aloittamisen jälkeen väsymys alkoi kuitenkin hellittää. Pahoinvoinnista kärsin myös jonkin verran ja oksenneltuakin tuli. Tämä oli uutta, sillä aiemmissa raskauksissa en ole juurikaan pahoinvoinnista kärsinyt.

RV 14+0

Toisen kolmanneksen alettua vointi parani jonkin verran. Pääsin kerran raskausaikana salillakin käymään, mutta valitettavasti se kerta jäi ainoaksi. Ensin tuli muutaman viikon vaivannut flunssakierre ja joulun jälkeen alkoivat puolestaan selkävaivat. Selkävaivoista kärsin jo esikoisen aikana ja töistäkin jouduin jäämään pois jo 4 kuukautta ennen laskettua aikaa. Selän alettua vaivaamaan tilasin heti itselleni si-niveltä tukevan tukivyön, josta oli apua ensimmäiset kaksi viikkoa. Sen jälkeen selkäkipu alkoi heijastella myös jalkoihin. Lenkillä en ole pystynyt käymään, koska jalkoihin leviävä kipu on ollut jotakin niin järkyttävää. Töissä olen pystynyt olemaan ilman, että kipu leviää jalkoihin, mutta selkä on alkanut vedellä viimeisiään ja töissä ei enää ilman särkylääkettä pärjää. Saa nähdä miten pitkään pystyn töissä olemaan, vai joudunko mahdollisesti jo piakkoin jäämään pois. Haluaisin kovasti jatkaa vielä töissä, mutta selkä tuntuu olevan asiasta eri mieltä. Perjantaina on aika fysioterapeutille, josta toivon saavani apua selän ongelmiin.

Ensimmäiset vauvanvaatteet uskaltauduin ostamaan ensimmäisen ultran jälkeen. Hankintoja ei olla vielä tehty paljoakaan, koska sukupuolineutraaleja vaatteita on ollut tosi vaikea löytää. Halusin odottaa, josko saataisiin Minin sukupuoli selville, ennen kuin shoppailen lisää. Isommat hankinnat halusin myös tehdä vasta rakenneultran jälkeen, poikkeuksena oli kuitenkin hoitopöytä, joka ostettiin jo hyvissä ajoin, kun sattui hyvä ja halpa kohdalle.

Tänään aamulla oli siis tosiaan tuo rakenneultra ja siellä kaikki oli kunnossa ja Mini vastasi viikkoja, joita tänään on 21+2. Painoa hänellä on tällä hetkellä 425 grammaa. Minin liikkeet olen tuntenut jo raskausviikolta 14 saakka, mutta olen ollut hieman huolissani, sillä liikkeet ovat olleet kovin hentoja ja tuntuu etteivät ne ole juurikaan voimistuneet. Ultrassa syy tälle kuitenkin löytyi, sillä istukka sijaitsee etuseinämässä. Tämä vaimentaa liikkeitä jonkin verran. Kovin vilkas ja liikkuvainen kaveri kuitenkin ultrassa oli ja tapansa mukaan Mini karkasi paikalta heti, kun sydänääniä yritettiin kuunnella. Ultraaja ei siis nähnyt mitään syytä huolestua, vaikka liikkeet eivät vielä kovin vahvoina tunnukaan. Istukka sijaitsee tosiaan etuseinämässä, mutta se ei onneksi ole alhaalla, eikä näin ollen estä alatiesynnytystä.

Minin sukupuolenkin saimme selville, mutta sen paljastan vasta hieman myöhemmin. Tarkoitus olisi ensi viikolla viedä töihin ulkomailla suuren suosion saavuttanut gender reveal -kakku ja sen myötä paljastaa Minin sukupuoli.

RV 17+3
RV 21+2

Raskaus on toivottu ja odotettu, joten blogissa tulen kirjoittamaan paljon raskausajasta ja Minin syntymän jälkeen myös vauva-arjesta.

~Susa

1 Comment

  1. Jenna Moisio

    21.1.2019 at 18:01

    Läääämmin suositus olennaise äitiysfyssareil, mu liitoskivut katos kerralla. Mihi fyssaril sit meetkä, kannattaa varmistaa et onko kokemust odottajie hoitamisesta. 🙏🏼

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: