Tyttö vai poika?

Viime viikon rakenneultrassa saimme vauvamme (Miniksi häntä kutsumme) sukupuolen selville. Ulkomailla järjestetään gender reveal -juhlia ja tehdään huikeita kakkuja. Olen noita kakkuja ihastellut ja halusin itsekin sellaisen tehdä. Töissä sattui sopivasti olemaan palaveri vain viikko rakenneultran jälkeen, joten päätin leipoa sinne gender reveal -kakun. Kaiken lisäksi eräs työkaverini lupautui Minin kummiksi, joten minusta oli hauska idea, että kummitäti saisi leikata kakun ja selvittää tulevan kummilapsensa sukupuolen. Yleensä ulkomailla joku muu kuin tuleva äiti leipoo kakun ja sillä paljastetaan äidille / vanhemmille vauvan sukupuoli.

Kakun tekeminen oli hurjan hauskaa, vaikka se tuotti jonkin verran päänvaivaa. Koristeet kakkuun tein sokerimassasta jo pari viikkoa ennen ultraa. Tein ensimmäistä kertaa ikinä vauvan tossut sokerimassasta. Niistä tuli aika söpöt ensimmäisiksi tossuiksi ja olen niihin melko tyytyväinen.

Töissä moni kuvitteli minun odottavan tyttöä, joten oli aikamoinen yllätys, kun kakun sisältä paljastuikin sininen täyte. Juuri tuo sininen täyte aiheutti minulle stressiä, koska oli todella vaikeaa keksiä makuyhdistelmä kakun sisälle, jonka värin saisi siniseksi. Kakkuun tein valkosuklaa-vaniljatäytteen, jonka värjäsin pastavärillä siniseksi. Täyte oli yksinään kuitenkin turhan neutraali ja ehkä jopa vähän tylsä. Minulle tuotti suurta päänvaivaa yrittää keksiä mitä muuta voisin kakkuun laittaa. Marjat eivät olleet vaihtoehto, koska ne värjäisivät täytteen helposti violetiksi. Lopulta päätin yhdistää täytteeseen mariannea ja lisäsin täytteen päälle marianne crushia. Alun alkaen olin ollut siinä uskossa, että pääsisin helpolla ja tekisin kakun väliin vadelmatäytteen, mutta toisin kävi.

Sininen täyte tuotti niin paljon päänvaivaa, että minun oli pakko tehdä testikakku, jotta näkisin miten täyte käyttäytyy ja säilyttää värinsä. Testikakkuun halusin kokeilla valumaa, jota testasin vasta toista kertaa. Ensimmäisellä kerralla tein valuman valkosuklaasta, mutta tällä kertaa käytin sinisiä candy meltsejä. Candy meltsit ovat suklaan kaltaisia pieniä nappeja, joita käytetään leivonnassa. Valuma onnistui mielestäni kivasti ja kakusta tuli tosi kaunis. Tätä kakkua olisi ollut kiva tarjota myös työkavereille, mutta sininen väri olisi heti paljastanut vauvan sukupuolen, joten kakulla herkuteltiin vain lähipiirin kera.

Itselläni oli siis jo raskauden alusta saakka vahva tyttöfiilis. Tavallaan on aika noloa, että miten äidinvaisto voikaan olla niin väärässä. Aiemmissa raskauksissa minulla oli poikaolo ja poikiahan sieltä tuli. Tyttöolooni vaikutti alkuraskauden pahoinvointi ja oksentelu, jota pojista ei juurikaan ollut. Raskaus oli muutenkin erilainen verrattuna aikaisempiin raskauksiini. Tätä voi kyllä selittää se, että istukka sijaitsee tosiaan kohdun etuseinämässä ja aiemmissa raskauksissa istukka on ollut takaseinämässä.

Rakenneultrassa sukupuoli ei jäänyt epäselväksi, sillä Minillä oli kova tarve esitellä sukukalleuksiaan monesta eri kuvakulmasta. Aikaisemmista lapsista en ole ultrassa huomannut pippeliä, mutta tässä tapauksessa sitä ei voinut olla huomaamatta. Saimme jopa todisteeksi kuvamateriaalia, jota voisi näyttää, jos joku kyseenalaistaisi vauvan sukupuolen.

Tyttö olisi toki ollut kiva kahden pojan jälkeen, mutta olen tavallaan kiitollinen. Poikien kanssa kaikki on jo tuttua ja luulen, että poikia on helpompi kasvattaa kuin tyttöjä. En ole myöskään koskaan osannut innostua vaaleanpunaisista prinsessamekoista. Saan myös edelleen olla talon ainoa nainen. Nuorempana kuvittelin saavani tyttölapsen, mutta minut on selvästi tarkoitettu poikien äidiksi. Poikien äitinä olo on hyvin opettavaista, sillä lasteni kiinnostuksen kohteet poikkeavat paljon omistani ja heidän ajatusmaailmansa on myös hyvin erilainen. On hienoa päästä seuraamaan heidän tapaansa nähdä maailma.

~Susa

Kahdenkeskinen aika lapsen kanssa

Mielestäni on tärkeää viettää lapsen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Meillä vietetään kahdenkeskistä aikaa mielestäni aivan liian vähän. Oliverin kanssa tulee vietettyä enemmän aikaa Lukan ollessa eskarissa. Lukan kanssa taas kahdenkeskistä aikaa on todella vähän. Kesällä Minin syntyessä aikaa on vielä vähemmän ja sitä on vaikeampi jakaa, kun lapsia onkin kahden sijaan kolme. Huomaan myös poikien nauttivan suuresti siitä, että he saavat jakamattoman huomioni. Tänään sain mahdollisuuden olla kaksin Lukan kanssa, kun mies meni iltavuoroon ja Oliver lähti mummolaan yökylään.

Emme varsinaisesti tehneet Lukan kanssa mitään ihmeellistä, mutta meillä oli silti tosi kivaa. Kävimme ensin kaupassa, jonka jälkeen tulimme kotiin ja aloimme leipomaan. Teimme suklaamuffinsseja vadelmakuorrutteella. Ensin tehtiin muffinssitaikina ja laitettiin muffinssit paistumaan.

Sillä aikaa kun muffinssit paistuivat ja jäähtyivät, teimme yhdessä hamahelmistä Pokemon-aiheisia kuvioita. Tällä hetkellä Pokemon on poikien ja varsinkin Lukan mielestä ihan paras. Telkkarista ei oikeastaan muuta katsotakaan. Eniten Luka innostui, kun juteltiin hamahelmiä tehdessä Pokemoneista. Luka sanoi Pokemonin nimen ja minä kerroin millainen se on (en todellakaan tiedä montaa Pokemonia, mutta jo muutama sai Lukan innostumaan).

Luka katseli telkkarista Pokemonia ja minä tein kuorrutteen muffinsseille. Muffinssien jäähdyttyä koristelimme ne yhdessä. Minä pursotin kuorrutteen muffinssien päälle ja Luka koristeli muffinssit vadelmilla ja suklaan paloilla. Muffinsseista tuli tosi kivan näköisiä. Muffinssien pohjana käytin suklaa-pilvikuppisten ohjetta. Kuorrutteen tein voista, tomusokerista ja vadelmamarmeladista. Väriä paransin lisäämällä kuorrutteen joukkoon hiukan punaista pastaväriä. Kohta päästään Lukan kanssa muffinsseja maistamaan, mutta tiedän nyt jo, että ne ovat todella hyviä.

~Susa

Raskaus ja selkäkivut

RV 21+4

Raskauden aikaiset selkäkivut ovat olleet riesana jo esikoista odottaessani, enkä ole tässäkään raskaudessa niiltä välttynyt, vaan päinvastoin, ne ovat vaivanneet enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Toki minulla on nyt myös painoa enemmän kuin aiemmin. Painan jo tässä kohtaa raskautta enemmän kuin silloin, kun menin synnyttämään esikoista.

Esikoista odottaessa olin 19-vuotias, eikä minulla ollut juurikaan tietoa raskauden vaikutuksesta selkään tai sen aiheuttamista ongelmista. Minua on jäänyt ärsyttämään, ettei minulle silloin kerrottu tukivyön käytöstä tai muutenkaan neuvottu kääntymään fysioterapeutin puoleen. Minulle sanottiin työterveyshuollossa vain, että jos selkä vaivaisi raskauden jälkeen, niin se kannattaisi kuvata. Muistan myös erään mieslääkärin töksäyttäneen minulle, että raskaus ei ole sairaus. Töistä jouduin vastahakoisesti jäämään pois 4 kuukautta ennen laskettua aikaa. Loppuaika töissä oli sitä, että tein töitä pari päivää ja olin sairaslomalla viikon, kävin taas kokeilemassa pari päivää töissä ja olin taas sairaslomalla viikon. Kotiin jäätyäni selkä oli parempi, eikä minulla käynyt mielessäkään enää siinä kohtaa hakea apua selän ongelmiin. Synnytyksen jälkeen selkä ei enää vaivannut. Tulin uudelleen raskaaksi esikoisen ollessa vain muutaman kuukauden ikäinen. Tässä raskaudessa painoa tuli kuitenkin huomattavasti maltillisemmin ja koska olin esikoisen kanssa kotona pystyin toimimaan selän kanssa ilman, että se juurikaan vaivasi.

Tämän raskauden alkupuolella osasin jo odottaa, että selkä alkaisi vaivaamaan jossakin vaiheessa. Olin yllättynyt, kun vielä joulukuun puolen välin paikkeilla selkä ei ollut vihoitellut lainkaan. Iloitsin kuitenkin turhan aikaisin, sillä selkäkivut iskivät kuin salama kirkkaalta taivaalta vain muutama päivä joulun jälkeen raskausviikolla 18. Aloin heti selän vaivatessa hankkia tietoa erilaisista tukivöistä ja tutkin eri vaihtoehtoja. Päädyin tilaamaan netistä SI-niveltä tukevan Nordicaren Mamma Fix -tukivyön. Tukivöitä on mahdollista saada myös apuvälinelainaamosta äitiysneuvolan kautta. En halunnut kuitenkaan jäädä odottelemaan ja tiesin ettei tukivyö minun kohdallani olisi turha ostos, joten päätin hankkia heti oman. Hinta oli toimituskulujen kanssa hiukan vajaa 40 euroa, mikä ei minusta ollut edes paha hinta, kun on kyse omasta hyvinvoinnista. Kalliimmat vyöt saattavat maksaa jopa satoja euroja.

Tukivyöstä oli apua ensimmäiset kaksi viikkoa. Sitten minulla alkoi pidempi työputki (6 päivää töitä, 1 vapaa, 5 päivää töitä) ja selkä ei enää kestänyt menossa mukana. Viime viikonlopun tein töitä hammasta purren ja ajattelin, että jotenkin on nyt selvittävä vapaisiin saakka. Ilman panadolia en olisi töistä selvinnyt. Työpäivistä ei ehtinyt lainkaan palautua. Perjantain iltavuoron jälkeen mennessäni lauantaina aamuvuoroon oli oloni kuin katujyrän alle jääneellä. Vihdoin tuli maanantai ja kahden päivän vapaat. Selkä vaivasi kuitenkin edelleen ja keskiviikkona ei auttanut muu kuin mennä työterveyslääkäriin hakemaan sairaslomaa. Työterveyslääkäri oli iloisesti yllättynyt siitä kuinka hyvin olin ottanut asioista selvää. Lääkäri kurkkasi alaselkää ja totesi heti, että selässä on havaittavissa selkeä puoliero. Olin tavallaan helpottunut, että kivuille löytyi selkeä syy. Sain sairaslomaa tämän viikon ja jäin odottamaan fysioterapeutin aikaa.

Maanantain ja tiistain olin pärjännyt kotosalla ilman särkylääkettä, vaikka selkä jonkin verran vaivasikin. Keskiviikkona selkä otti kuitenkin taas kunnolla nokkiinsa, kun kävelin poikien kanssa muutaman sata metriä lähipuistoon. Puistoon meno sujui vielä kohtalaisen hyvin, mutta kotimatka oli täyttä tuskaa. Kipu säteili jonkin verran myös jalkoihin ja alaselkä tuntui olevan tulessa. Kävely oli hidasta ja katkonaista. Viimeiset 100 metriä tekivät niin kipeää, että itkua sai pidätellä. Kotiin päästessä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa särkylääkettä.

Tänään oli vihdoin odotettu aika fysioterapeutille. Sain jumppaohjeita, jotka sekä vahvistavat, että rentouttavat selkää. Koin käynnin hyödylliseksi, mutta jäin ehkä kuitenkin kaipaamaan enemmän tietoa, varsinkin siitä puolierosta. Raskausaikana puolierolle ei tehdä mitään vaan selän tilannetta kannattaa katsoa paremmin sitten synnytyksen jälkeen. Pienellä jännityksellä odotan ensi viikkoa ja töihin menoa. Selän tilanne tuskin helpottuu mihinkään, varsinkin kun vatsa kasvaa ja paino nousee. Tarkoituksena olisi kuitenkin saada olotila siedettäväksi, että selän kanssa pystyisi arjessa toimimaan.

Tämän viikon olen ollut kotona ja vaikeinta on ollut se, että pitäisi levätä, mutta en oikein osaa olla paikoillani. Pitkään paikallaan istuminen ei myöskään ole hyväksi, vaan liikkuakin pitäisi. Lasten kanssa ei myöskään jaksa koko päivää olla neljän seinän sisällä, mutta jo muutaman sadan metrin kävelymatkakin saa selän todella kipeäksi. Nyt ei auta muu kuin alkaa ahkerasti jumppaamaan selkää ja toivoa, että kivut alkavat hellittää. Tukivyökin pääsee nyt ihan jokapäiväiseen käyttöön. Kauhulla odotan parin viikon päässä olevaa talvilomaa ja reissua Kuusamoon. Matka kestää ilman pysähdyksiä 9 tuntia ja autossa pitkään istuminen tuskin tekee selälle kovin hyvää. Muuten talviloma tulee kyllä hyvään paikkaan, kun ottaa huomioon selän tilanteen.

~Susa

Koti vaihtoon

Kirjoittaessani postausta lastenhuoneen remontista, kerroin aikeistamme laittaa talo myyntiin. Syyn muuttoon saattoi joku jo arvatakin. Kolmas lapsi ilmoitti saapuvansa luoksemme kesällä. Lastenhuoneen remontti aloitettiin lokakuun lopulla ja positiivisen raskaustestin olin tehnyt syyskuun lopulla. Remonttia aloittaessa mietimme, että jäisimme vielä tähän nykyiseen asuntoomme. Lopulta tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että 3h+k kävisi väkisinkin liian pieneksi kolmen lapsen kanssa. Päätimme siis laittaa talon myyntiin heti tammikuun alkupuolella.

Talon myynti aiheutti aluksi aika ristiriitaisia tunteita. Olimme ostaneet nykyisen kotimme alkusyksystä 2011. Teimme suuren remontin, jolloin uusittiin kylpyhuone ja keittiö, sekä laitettiin laminaattia ja tapettia lähes joka huoneeseen. Muuttamaan pääsimme jouluksi. Myöhemmin uusittiin vielä eteinen ja viime vuonna laitettiin vielä molemmat makuuhuoneet uusiksi. Olen saanut tehdä talosta minun näköiseni. Tämä talo on vielä hetken aikaa ainoa talo, jossa lapsemme ovat asuneet. Täällä he ovat ottaneet ensiaskeleensa ja oppineet puhumaan. Täällä he ovat eläneet lapsuutensa ensimmäiset vuodet.

Olen todella kiintynyt kotiimme ja minua pelotti, että löytäisimmekö meille uutta kotia. Paineita loi myös se, että oli tilanne mikä tahansa, vauva syntyisi kaikesta huolimatta kesällä. Nyt on myös erittäin huono hetki myydä ja hyväkuntoisiakin taloja saattaa joutua myymään useita kuukausia. Lopulta taloja katsellessa aloin päässäni käymään tietynlaista luopumisprosessia. Minun oli sisäistettävä, että vaikka kotimme onkin ihana, se on auttamatta liian pieni. Uuden kodin etsintää vaikeutti myös se, että halusin mahdollisimman valmiin kodin. Halusin sellaisen kodin, jossa ei heti tarvitse tehdä remonttia, jonne saisi vain kantaa tavarat sisälle. Ainoana poikkeuksena vauvan huone, jonka sisustuksen olen suunnitellut jo yli kuukausi sitten, se on pakko päästä toteuttamaan. Viime vuoteen on mahtunut ihan tarpeeksi remonttia ja uskon myös mieheni isän olevan kiitollinen, kun ei tarvitse miettiä taas suurta remonttia. Lopulta löysin asunnon, jonka pystyin kuvittelemaan meidän tulevana kotina. Se helpotti luopumista nykyisestä kodista.

Nyt asiat ovat aika hyvällä mallilla. Vielä on muutama mutka matkassa ennen kuin kodin vaihto on virallista ja siksi en blogiin asuntoasioista kirjoita enempää ennen kuin muutto varmistuu. Nyt ei auta muu kuin pitää peukut pystyssä ja toivoa, että kaikki sujuu hyvin.

~Susa

Meille tulee vauva

Ihanaa, kun vihdoin saan jakaa vauvauutisen tännekin. Tänään käytiin rakenneultrassa ja todettiin vauvalla (Miniksi häntä kutsumme) olevan kaikki hyvin. Mikään salaisuus raskauteni ei ole ollut enää ensimmäisen ultran jälkeen, joka oli marraskuussa. En kuitenkaan halunnut uutista somessa paljastaa ennen rakenneultraa, koska halusin varmistua, että Mini voi hyvin.

Positiivisen raskaustestin tein syyskuun lopulla. Testin tein aamulla ennen iltavuoroa. Ensimmäisenä vauvauutisen kerroin samana päivänä töissä parhaalle työkaverilleni, joka on alusta asti myötäelänyt mukana matkassa ja tiennyt vauvan yrittämisestä. Samana iltana töiden jälkeen kerroin myös miehelle. Pomolle tarkoitus oli kertoa vasta ensimmäisen ultran jälkeen, mutta koska alkuraskauden väsymys ja pahoinvointi vaivasivat toden teolla, kerroin pomollekin hyvin pian positiivisen testin jälkeen. Seuraavat kuusi viikkoa olivat todella vaikeaa aikaa, kun odoteltiin ensimmäistä ultraa. Oli ihanaa, että oli yksi ystävä jolle pystyi puhumaan raskauteen liittyvistä asioista. Vauvauutisen salaaminen tuntui kovin vaikealta. Kaiken lisäksi alkuraskauden turvotus oli järkyttävää ja mahakin pullahti esiin todella aikaisin. Lopulta koitti ensimmäisen ultran aika. Siellä kaikki oli kunnossa ja pääsin viimein kertomaan vauvauutisen sukulaisille ja työkavereille.

Ensimmäinen ultraäänitutkimus oli marraskuun 15. päivä torstaina. Tein isovanhemmille tällaiset Kesäkuun 2019 kalenterit, joissa on laskettu aika sydämellä ympyröitynä ja ultrakuva mukana, jotta varmasti tajuavat mistä on kyse. Minin laskettu aika on siis 1.6.2019. Perjantaina kyläiltiin äitini luona ja pojat antoivat hänelle oman kalenterin ja lauantaina käytiin miehen vanhemmilla juhlistamassa isänpäivää jälkikäteen ja pojat antoivat kalenterin mieheni isälle.

Perjantaina leivoin myös tuttipipareita, jotka kuorrutin vielä lauantaina. Mennessäni lauantaina töihin iltavuoroon vein tuttipiparit viestin kera taukopöydälle. Viesti ja piparit aiheuttivat hämmennystä. Yksi uskaltautui heti onnittelemaan, toinen kysyi varovasti, että tuleeko teille vauva ja kolmas kysyi, että mikäs juttu se tämä oikein on. Lopulta uutinen vauvasta tuli kaikille selväksi.

Ensimmäisellä kolmanneksella väsymys oli riesana ja kilpirauhaslääkitystä jouduttiin nostamaan. Se auttoi hetkellisesti, kunnes kuitenkin hemoglobiini tipahti ja väsymys paheni jälleen. Raudan aloittamisen jälkeen väsymys alkoi kuitenkin hellittää. Pahoinvoinnista kärsin myös jonkin verran ja oksenneltuakin tuli. Tämä oli uutta, sillä aiemmissa raskauksissa en ole juurikaan pahoinvoinnista kärsinyt.

RV 14+0

Toisen kolmanneksen alettua vointi parani jonkin verran. Pääsin kerran raskausaikana salillakin käymään, mutta valitettavasti se kerta jäi ainoaksi. Ensin tuli muutaman viikon vaivannut flunssakierre ja joulun jälkeen alkoivat puolestaan selkävaivat. Selkävaivoista kärsin jo esikoisen aikana ja töistäkin jouduin jäämään pois jo 4 kuukautta ennen laskettua aikaa. Selän alettua vaivaamaan tilasin heti itselleni si-niveltä tukevan tukivyön, josta oli apua ensimmäiset kaksi viikkoa. Sen jälkeen selkäkipu alkoi heijastella myös jalkoihin. Lenkillä en ole pystynyt käymään, koska jalkoihin leviävä kipu on ollut jotakin niin järkyttävää. Töissä olen pystynyt olemaan ilman, että kipu leviää jalkoihin, mutta selkä on alkanut vedellä viimeisiään ja töissä ei enää ilman särkylääkettä pärjää. Saa nähdä miten pitkään pystyn töissä olemaan, vai joudunko mahdollisesti jo piakkoin jäämään pois. Haluaisin kovasti jatkaa vielä töissä, mutta selkä tuntuu olevan asiasta eri mieltä. Perjantaina on aika fysioterapeutille, josta toivon saavani apua selän ongelmiin.

Ensimmäiset vauvanvaatteet uskaltauduin ostamaan ensimmäisen ultran jälkeen. Hankintoja ei olla vielä tehty paljoakaan, koska sukupuolineutraaleja vaatteita on ollut tosi vaikea löytää. Halusin odottaa, josko saataisiin Minin sukupuoli selville, ennen kuin shoppailen lisää. Isommat hankinnat halusin myös tehdä vasta rakenneultran jälkeen, poikkeuksena oli kuitenkin hoitopöytä, joka ostettiin jo hyvissä ajoin, kun sattui hyvä ja halpa kohdalle.

Tänään aamulla oli siis tosiaan tuo rakenneultra ja siellä kaikki oli kunnossa ja Mini vastasi viikkoja, joita tänään on 21+2. Painoa hänellä on tällä hetkellä 425 grammaa. Minin liikkeet olen tuntenut jo raskausviikolta 14 saakka, mutta olen ollut hieman huolissani, sillä liikkeet ovat olleet kovin hentoja ja tuntuu etteivät ne ole juurikaan voimistuneet. Ultrassa syy tälle kuitenkin löytyi, sillä istukka sijaitsee etuseinämässä. Tämä vaimentaa liikkeitä jonkin verran. Kovin vilkas ja liikkuvainen kaveri kuitenkin ultrassa oli ja tapansa mukaan Mini karkasi paikalta heti, kun sydänääniä yritettiin kuunnella. Ultraaja ei siis nähnyt mitään syytä huolestua, vaikka liikkeet eivät vielä kovin vahvoina tunnukaan. Istukka sijaitsee tosiaan etuseinämässä, mutta se ei onneksi ole alhaalla, eikä näin ollen estä alatiesynnytystä.

Minin sukupuolenkin saimme selville, mutta sen paljastan vasta hieman myöhemmin. Tarkoitus olisi ensi viikolla viedä töihin ulkomailla suuren suosion saavuttanut gender reveal -kakku ja sen myötä paljastaa Minin sukupuoli.

RV 17+3
RV 21+2

Raskaus on toivottu ja odotettu, joten blogissa tulen kirjoittamaan paljon raskausajasta ja Minin syntymän jälkeen myös vauva-arjesta.

~Susa