Tervetuloa 2019!

Tämä vuosi alkaa olla taputeltu ja on aika ottaa vastaan vuosi 2019. Tänä vuonna en aio tehdä uudenvuodenlupauksia. On tyhmää luvata karkkilakkoja ja elämäntapojen muutoksia, jos niitä ei aio toteuttaa. Into säilyy aluksi, mutta sitten sitä huomaa palaavansa vanhoihin tapoihinsa. Vuoden lopulla huomaa, että eipä tänäkään vuonna tullut niitä lupauksia pidettyä. Sen sijaan kirjoitin itselleni kirjeen, jonka luen ensi vuoden lopulla. Kirjoitin kirjeeseen toiveistani ja odotuksistani ensi vuodelle. Missä näen itseni vuoden kuluttua, mikä on muuttunut? On paljon hauskempaa vuoden päästä lukea millaisen ajattelin vuoden 2019 olevan. Sitten voi miettiä, että mitkä haaveet ja ajatukset toteutuivat, mitä vuosi toi mukanaan. Ei tarvitse miettiä niitä lupauksia, joita ei todennäköisesti pitänyt.

Tämä vuosi oli ehdottomasti omistettu työnteolle. Porin superkesä piti huolen, että töitä sai painaa pää kolmantena jalkana. Tänä vuonna tuli täyteen 11 vuotta siitä, kun aloitin työt ravintola-alalla. Nuorempana minulle oli itsestäänselvyys, että tulisin tekemään töitä ravintola-alalla. Vasta viime aikoina olen alkanut kyseenalaistamaan uravalintani. Tykkään kyllä työstäni, mutta enää siitä ei saa irti yhtä paljon kuin ennen. Työ ei tuo mukanaan enää niin paljon iloa ja nautintoa. Viihdyn kyllä töissä ja omistan maailman ihanimmat työkaverit. Uskon viihtyväni töissä juuri siksi, että työilmapiiri on niin hyvä ja pomoni on mitä ihanin. On mahtavaa omistaa pomo, joka on kuin ystävä jolle voi kertoa kaiken.

Ensi vuosi tulee olemaan monella tapaa muutosten vuosi, kun edessä on paljon isoja asioita, kuten talon myyntiin laitto ja muutto, Lukan koulun aloitus, Oliverin eskari ja paljon muuta. Näistä muutoksista kerron lisää sitten myöhemmin, kun asiat ovat hieman enemmän ajankohtaisia. Tämä vuosi oli omistettu työlle, ensi vuosi puolestaan tulee olemaan omistettu perheelle ja ystäville. Ensi vuonna opetellaan ottamaan rennommin ja unohtamaan jatkuva kiire. Löydetään aikaa oikeasti tärkeille asioille.

Parasta tässä vuodessa on ollut tietynlainen uskallus kuunnella itseään ja miettiä mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Mitä minä elämältäni haluan? En tiedä onko se pikkuhiljaa lähestyvä 30 vuoden ikä vai mikä minut sai ajattelemaan asioita syvällisemmin, mutta olen kiitollinen, että sai. Minulle on aika selvää millaista haluan elämäni olevan 5 vuoden päästä. On sitten asia erikseen, onko se sellaista kuin kuvittelen, mutta ainakin minulla on haaveita ja päämäärä, jota kohti mennä. Päällimmäisenä tästä vuodesta jää mieleen uskallus unelmoida.

Ihanaa ja ennen kaikkea onnellista uutta vuotta 2019! <3

~Susa

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: