Blogissa on viime aikoina elelty hiljaiseloa. Vappuna tuli lasten kanssa leivottua donitseja ja herkkuputki jäi pahemman kerran päälle. Salilla on tullut käytyä, mutta ruokailujen kanssa on oltu ihan hukassa. Onneksi kroppa on jo hiukan tottunut terveellisempiin elämäntapoihin ja herkut eivät ihan loputtomiin asti maistuneet, vaan kroppa alkoi selvästi kaivata laadukkaampaa ruokaa. Eilen illalla olin jo asennoitunut syömään suklaata, mutta lopulta söin iltapalaksi maitorahkan. Hetken aikaa jaksaa herkkuja syödä, mutta sitten tulee jotenkin niin tunkkainen ja vetämätön olo, ettei enää tee mieli herkutella. Toivottavasti tämä oli vain hetkellinen notkahdus. Nyt olo on ainakin sellainen, että herkut saavat taas jäädä ruokavaliosta pois.

Juoksemista olen taas aloitellut uudestaan. Ulos asti en ole juoksemaan vielä ehtinyt, mutta salilla on muutaman kerran tullut juostua 2,5km 20 minuuttiin. Helatorstaina olisi edessä Kevätkirmaus. Osallistun nyt kolmatta kertaa. Ensimmäisenä vuonna juoksin kevyesti 5km ja tuntui, että olisin voinut juosta lenkin vielä uudestaan. Viime vuonna olin aivan lopussa. Yritin kyllä juosta, mutta suurimman osan matkasta menin kävellen. Kunto ei vaan millään riittänyt. Tänä vuonna olisi tavoitteena taas juosta koko 5km matka, mutta vähän jännittää, että jaksanko koko matkan. Voi olla, ettei ihan 5km mene vielä kerralla. Se nähdään sitten torstaina.

Perjantaina meidän piti lähteä koko perheen voimin tivoliin, mutta mies joutuikin iltavuoroon. Onneksi työkaverini lähti seuraksi, niin ei yksin tarvinut lähteä lasten kanssa. Pojat eivät ole aiemmin olleet tivolissa ja he tykkäsivät kovasti. He olisivat tahtoneet hurjiinkin laitteisiin ja jouduin heille hiukan selittelemäänkin mikseivät he voineet mennä. Taisi äitiä pelottaa enemmän kuin lapsia.

Eniten tällä hetkellä iloitsen siitä, että meidän kohta kolme kuukautta kestänyt makuuhuoneremontti alkaa vihdoin olla valmis. Viikko tai pari ja sitten päästään viimein olohuoneesta takaisin makuuhuoneeseen. Laajempaa postausta remontista kirjoittelen sitten, kun makuuhuone on täysin valmis. Innolla jo odotan, että pääsen sisustamaan. En ole koskaan ollut mikään innokas sisustaja, mutta nyt kun pojat alkavat olla jo sen verran isoja, ettei tarvitse pelätä kaiken menevän rikki niin sisustus on alkanut kiinnostaa.

~Susa