Uusia tuulia

”Ei onni tule etsien vaan eläen.”

Blogi sai alkunsa elämäntaparemontista johon lähdin mukaan innostuneena ja motivoituneena. Ensisijainen tavoite oli saada painoa pois, vaikka taustalla toki oli ajatus paremmasta olosta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Viisi kuukautta onnistuin elämään terveellisemmin ja jaksaminen arjessa parani. Keittiössä kului enemmän aikaa terveellisiä ruokia tehden, aikaa kului myös salilla ja jumpissa. Sain tästä lisää virtaa arkeen, mutta ainahan aika on jostain pois. Tässä tapauksessa aika oli pois perheen kanssa vietetystä ajasta. En koe, että olisin kuluttanut liikaa aikaa urheillen, mutta toukokuun alussa repsahdettuani kunnolla huomasin mitä kaikkea hyvää rennompi asenne voi saada aikaan.

Painoa on tullut takaisin nelisen kiloa ja aluksi se hiukan hirvitti. Paino on kuitenkin vain numero, numero jonka ei tulisi määritellä ihmisen onnellisuutta. Tottakai olisin mieluusti laihempi ja ihannepainossa. Kukapa meistä ei olisi? En kuitenkaan anna painon haitata niin kauan kuin se pysyy kurissa, eikä aiheuta haittaa terveydelle. Liikunta pysyy yhä osana arkea, ei vaan enää niin suuressa roolissa kuin ennen. Liikunnan tuomaa iloa ja hyvänolon tunnetta ei korvaa mikään. Joka kerta ryhmäliikuntatunnin jälkeen on voittajafiilis ja suupielet korvissa. Tämä on tunne josta en aio luopua.

Muutaman kerran elämäntaparemontin aikana tuli leivottua terveellisempiä herkkuja, mutta leivonta jäi todella vähiin verrattuna entiseen. Vapun jälkeen on tullut leivottua paljon, todella paljon. Se vaan on niin kivaa hommaa, varsinkin uusien reseptien testailu. Leivonta on asia jota todella kaipasin. Se on asia, jossa olen hyvä, mutta jossa riittää aina uutta opittavaa. Siinä huomaan oman kehitykseni parhaiten. Alun onnettomista kakuista on päästy upeisiin tekeleisiin jollaisia en uskonut vielä viisi vuotta sitten tekeväni. Vielä kun oppisi ettei kaikkea tarvitse syödä itse vaan herkut voi myös viedä vaikka sukulaisille tai töihin.

Oma asenne on muuttunut paljon ja tämä puolisen vuotta kestänyt matka on opettanut paljon. Olin aluksi tietysti pettynyt itseeni, mutta annettuani itselleni luvan ottaa rennommin huomasin olevani silti ihan tyytyväinen. Maailma ei kaatunut, vaikka en saavuttanut tavoitettani. Alun pettymyksen mentyä ohi, huomasin olevani yhä onnellinen, ehkä jopa hiukan onnellisempikin kuin mitä olin ollut. Lapsille on tullut oltua enemmän läsnä ja yhdessä on puuhailtu enemmän kun ei ole ollut kiire salille. Iltaisin ei ole ollut yhtä väsynyt päivän puuhista joten on ollut aikaa katsella vielä telkkaria miehen kanssa kaksin.

Nyt tavoitteena olisi saada paino tasaantumaan ja pysymään ennallaan. Repsahduksen jälkeen lähdetään etsimään taas sitä tietynlaista tasapainoa. Ennen elämäntaparemontin aloittamista paino oli jo laskusuunnassa, vaikka todella hitaasti kylläkin. Ehkä vielä joskus pääsen ihannepainooni, ehkä en. En aio ottaa asiasta stressiä. Elämä on tässä ja nyt. Aion nauttia siitä juuri sellaisena kuin se on <3

~Susa

Motivaation puutetta

Blogissa on viime aikoina elelty hiljaiseloa. Vappuna tuli lasten kanssa leivottua donitseja ja herkkuputki jäi pahemman kerran päälle. Salilla on tullut käytyä, mutta ruokailujen kanssa on oltu ihan hukassa. Onneksi kroppa on jo hiukan tottunut terveellisempiin elämäntapoihin ja herkut eivät ihan loputtomiin asti maistuneet, vaan kroppa alkoi selvästi kaivata laadukkaampaa ruokaa. Eilen illalla olin jo asennoitunut syömään suklaata, mutta lopulta söin iltapalaksi maitorahkan. Hetken aikaa jaksaa herkkuja syödä, mutta sitten tulee jotenkin niin tunkkainen ja vetämätön olo, ettei enää tee mieli herkutella. Toivottavasti tämä oli vain hetkellinen notkahdus. Nyt olo on ainakin sellainen, että herkut saavat taas jäädä ruokavaliosta pois.

Juoksemista olen taas aloitellut uudestaan. Ulos asti en ole juoksemaan vielä ehtinyt, mutta salilla on muutaman kerran tullut juostua 2,5km 20 minuuttiin. Helatorstaina olisi edessä Kevätkirmaus. Osallistun nyt kolmatta kertaa. Ensimmäisenä vuonna juoksin kevyesti 5km ja tuntui, että olisin voinut juosta lenkin vielä uudestaan. Viime vuonna olin aivan lopussa. Yritin kyllä juosta, mutta suurimman osan matkasta menin kävellen. Kunto ei vaan millään riittänyt. Tänä vuonna olisi tavoitteena taas juosta koko 5km matka, mutta vähän jännittää, että jaksanko koko matkan. Voi olla, ettei ihan 5km mene vielä kerralla. Se nähdään sitten torstaina.

Perjantaina meidän piti lähteä koko perheen voimin tivoliin, mutta mies joutuikin iltavuoroon. Onneksi työkaverini lähti seuraksi, niin ei yksin tarvinut lähteä lasten kanssa. Pojat eivät ole aiemmin olleet tivolissa ja he tykkäsivät kovasti. He olisivat tahtoneet hurjiinkin laitteisiin ja jouduin heille hiukan selittelemäänkin mikseivät he voineet mennä. Taisi äitiä pelottaa enemmän kuin lapsia.

Eniten tällä hetkellä iloitsen siitä, että meidän kohta kolme kuukautta kestänyt makuuhuoneremontti alkaa vihdoin olla valmis. Viikko tai pari ja sitten päästään viimein olohuoneesta takaisin makuuhuoneeseen. Laajempaa postausta remontista kirjoittelen sitten, kun makuuhuone on täysin valmis. Innolla jo odotan, että pääsen sisustamaan. En ole koskaan ollut mikään innokas sisustaja, mutta nyt kun pojat alkavat olla jo sen verran isoja, ettei tarvitse pelätä kaiken menevän rikki niin sisustus on alkanut kiinnostaa.

~Susa