Vapaa viikonloppu

Minulla oli tämän vuoden ensimmäinen vapaa viikonloppu, jos lomaa ei lasketa. Olen niin tottunut olemaan viikonloput töissä, että hämmennyin totaalisesti. Mitä viikonloppuna oikein tekisi? Jos hengailisin vain kotona, viikonloppu menisi tavallaan hukkaan, koska silloin se olisi kuin mikä tahansa muu vapaa. Aivan samanlainen kuin arkivapaani yleensäkin. Pakkohan sitä olisi jotakin tehdä.

Perjantaina lähdin sitten siskojeni kanssa Amarilloon syömään ja hiukan juomaankin. Toinen siskoni lähti jo Amarillolta, mutta toisen kanssa ilta jatkui vielä yökerhoon. En juo kovinkaan usein, yleensä muutaman kerran vuodessa ja silloinkin vain muutaman. Krapulaa minulle ei tule, koska osaan tunnistaa rajani juodessa. Kun osaa lopettaa tietystä pisteessä, ei seuraavana aamuna tule huonoa oloa. Olo on korkeintaan normaalia väsyneempi ja nukuttua tulee hiukan pidempään. Itselläni olisi ollut fiilistä jatkaa iltaa vielä pidempäänkin, mutta lähdimme kuitenkin puoli 2 jälkeen kotiin. Kotona katselin vielä telkkaria ja nukkumaan menin vasta kolmen maissa yöllä.

Karitsaa, bataattilohkoja ja blue cheese-dippiä.
Gluteeniton suklaabrownie, salted caramel-jäätelöä ja suklaakastiketta.

Lauantaina väsytti ja nukuinkin pitkään. Iltapäivällä lähdin lasten kanssa äitini luokse miehen mennessä iltavuoroon. Ulkona oli niin ihana ja keväinen, melkein jopa kesäinen ilma. Harmittaa, että järjestelmäkamera jäi kotiin, sillä olisi varmasti saanut hienoja ulkokuvia. Tätä ihanan keväistä päivää vietimme ulkoilemalla ja grillaamalla. Mikään ei voita kevään ensimmäistä grillauskertaa, linnut laulaa, aurinko paistaa ja grillin tuoksu tuo kesän mieleen.

Grillattua kanaa ja kassleria, salaattia ja maissia. Vain grillatut sienet puuttuivat. Lapsetkin söivät kiltisti grillattuja leipiä ja makkaraa. Itse en ole koskaan pahemmin makkarasta välittänyt. Juustomakkaraa tulee joskus syötyä, mutta mielummin syön vaikka kanaa tai possua.

Mehusta nauttimassa.

Sunnuntai alkoi aamupalalla ja sen jälkeisellä BodyStep -tunnilla. Ihan ei kulkenut jumppa halutulla teholla, vaan huomasi kyllä, että viikonloppuna oli herkuteltu. Oli niin ihanaa, kun kerrankin ei tarvinut stepin jälkeen kiireellä alkaa valmistautua töihin vaan sai mennä ottamaan päiväunet! Iltapäivällä oli vielä kevään viimeinen Lasten Liikuntamaa -tapahtuma. Eipä olla sielläkään montaa kertaa oltu, koska yleensä olen aina töissä. Mies pääsi sopivasti kolmelta töistä, joten päästiin koko perhe sinne touhuamaan.

Liikuntamaan jälkeen mentiin vielä Rossoon pitsoille. Lisäksi viikonlopun aikana tuli syötyä suklaata, sipsiä ja karjalanpiirakoita. En kuitenkaan tuntenut huonoa omaatuntoa tästä, vaan jollakin tapaa koin herkuttelun ihan sallituksi ja tankkaamisen jopa hiukan tarpeelliseksi. Huono ja väsynyt olo tuli toki hetkittäin. Toisaalta se on vaan hyvä, koska silloin muistaa, että miksi tätä tekee. Joskus on ok herkutella ja ehkä vähän jopa kärsiä siitä. En kuitenkaan voisi kuvitella, että söisin joka päivä niin kuin nyt viikonloppuna. Kärsisin joka päivä laiskuudesta ja vetämättömästä olosta. Ei todellakaan, siihen en aio palata. Nyt onkin ihanaa taas palata arkeen ja huomata, että kroppakin kaipaa jo terveellistä ravintoa.

~Susa

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: